Luvallisesti omenavarkaissa

Kävimme illan hämärtyessä omenavarkaissa ihan luvan kanssa. No, ei sentään varkaissa, vaan meidät oli kutsuttu hakemaan omenoita tyttären anoppilasta. Siellä kasvaa 9½ omenapuuta. Miten niin puolikas? Se on oikeasti mennyt kesällä puoliksi omenoiden painosta, joten jäljelle jäi vain puoli puuta. Silti se on edelleen täynnä omenoita. Saimme kolme muovikassillista talviomenoita, joista teen sosetta ja piirakkaa sekä yhden kassillisen makeita syömäomenoita.

Millaista omenasosetta olette yleensä tehneet? Mitä muita omenoiden käyttövinkkejä teillä olisi? Onko kukaan kuivattanut omenarenkaita? Meillä rakastetaan omenapiirakkaa, joten sitäkin pitänee taas tehdä. Minulla on yksi sellainen suosikkiresepti, jota olen käyttänyt vuosia. Isäntä vie sitä joskus töihinkin, joten kehuja on tullut myös sieltä. Samoin meillä aikoinaan häärinyt muurari tykästyi tähän omenapiirakkaan kovasti.

Helppo omenapiirakka

 

6 kananmunaa

4½ dl sokeria

300 g sul. margariinia

6 dl vehnäjauhoa

3 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisätään muut aineet. Omenat tai esim. raparperin palat, marjat tms. ripotellaan päälle. Omenapiirakkaan vielä kanelia ja sokeria päälle. Ja sitten uuniin 200 asteeseen n. puoleksi tunniksi.

Viikonloppua

Nyt onkin siis jo lauantai! Olen lueskellut ihanaa Tervetuloa joulu-kirjaa ja välillä myös lastenkirjaa nimeltä Varatohtori Virta pohjoisnavalla. Varatohtoriin liittyen pitää viikonloppuna keksiä tehtäviä oppilaille. Koko luokka lukee sen ja vastailee sitten tekemiini tehtäviin kirjallisesti.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille! Nukku-Matti huutelee jo kovin luokseen...

Ohje etikkapetsin tekoon

Löysin JUVi Lifestylesta ohjeen siihen aiemmassa postauksessa ihmettelemääni etikkapetsiin. Tässä oli ensin käsitelty puuvalmis kaappi etikkapetsillä, sitten vielä ransakalaisella valkokalkilla.

"Puuvalmiin huonekalun pintaan levitetään etikkapetsi.
Tämä on vanhanajan petsi, jonka voi tehdä kotikonstein; otetaan tuopillinen väkiviinaetikkaa ja teräsvillaa 1-2 kourallista. Teräsvilla upotetaan etikan sekaan ja purkin annetaan seistä kolme päivää ilman kantta. Tämän jälkeen etikkapetsi kaadetaan esim. vanhan t-paidan läpi toiseen astiaan. Näin petsistä siivilöidään teräsvillanjäämät pois. Etikkapetsi on valmista ja sen siveleminen pintaan voidaan aloittaa. Kuivuminen kestää n. 8 h. Puumateriaali vaikuttaa etikkapetsin väriin dramaattisesti, esim. tammi muuttuu mustaksi kun taas tervaleppä tumman pähkinäpuun sävyiseksi."

Tätä pitää kyllä testata. Minulla on puuvalmis arkku, ihan vaan mäntyä. Se on toiminut meidän poikien legoarkkuna aikanaan, mutta en ole jostain syystä sitä tullut millään käsitelleeksi. Siihen voisin sitten kokeilla, jos raaskin. Toisaalta, ehkä kuitenkin tahtoisin sen valkoiseksi...

 

Vieläköhän sitä keittäisi syksyn viimeiset nokipannukahvit nuotiolla? Tämä kuva on kesältä Näätämöltä, läheltä Norjan rajaa.

Torstai on toivoa täynnä

Taas viikko vierähti näin loppupuolelle ihan tuosta vaan! Mittään en oo tehnyt, mittään en oo saanu aikaiseksi, en vaikka taas olin intoa piukeena viikonlopun jälkeen. Nyt on siis torstai-ilta, vielä viiden tunnin työpäivä huomenna ja sitten alkaa vapaa viikonloppu. Huomiseen ohjelmaan kuuluu kirjastossa käynti, pientä kevyttä shoppailua (pitäisi lähettää paketti salaiselle jouluystävälleni...) ja sitten salille. Salin jälkeen teemme ruuan ja taidanpa ottaa kunnon  nokosetkin.

Lauantaiksi touhua riittää täällä kotona. Kaikenlaista pientä pitää vielä pihassa tehdä syksyä ajatellen. Sisälläkin olisi järjesteltävää ja samoin noita minun ompeluksiani voisin taas vähän tehdä. Tilkkupeiton teko on suunnitelmissa, samoin nojatuoleille huput.

Sunnuntaina käymme tyttären appivanhemmilta hakemassa omenoita soseeksi ja piirakan täytteeksi. Samalla palautamme ämpärin, jossa meille tuotiin viime sunnuntaina 10 litraa ihanaa omenamehua pakastettavaksi. Siinähän onkin jo tarpeeksi touhua, soseet voisin vielä keitellä sunnuntai-iltana.

Kutsuva museon oviaukko löytyy Hyvinkäältä Villatehtaan alueelta. Museossa esitellään tehtaan historiaa. Kävimme siellä kulttuuripolkuvierailulla oppilaiden kanssa hiljattain.

Valoa syysaamujen pimeyteen

Löysin tässä taannoin kirpputorilta tällaisen sarastusvaloksi kai kutsuttavan valaisimen. Se ei mielestäni ole mitenkään erityisen mukavan näköinen, mutta ajatus pimeistä syksy- ja talviaamuista sai minut ostamaan sen. Ajattelin kokeilla, josko heräämisestä tulisi miellyttävämpää, kun sarastusvalo vähitellen alkaa valaista makuuhuonetta. Siinä on myös ääni, joten herätyksen voi luonnollisesti laittaa siihen sopivaan aikaan. Mutta miten?

Surkeita kuvia, mutta täällä ei nyt vaan valo tunnu riittävän. Laitteen merkki on Elto ja malli 4567. Sitä on ilmeisesti myyty esim. Anttilassa. Mahtaisikohan joku osata kertoa, mistä saan tähän käyttöohjeen? Yritin valmistajan nettisivuilta, mutta en onnistunut sieltä löytämään. Olisikohan Kesko ollut maahantuoja, pitäisi ehkä selvittää. Jos teillä jollain tai tuttavillanne on tämä sarastusvalo olemassa, ottaisin mielelläni vaikka kopiot käyttöohjeesta ja voin maksaa kaikki kulut kopioinnista ja lähetyksestä.

Olen yrittänyt räplätä tätä ihan lystikseni, jos vaikka vahingossa onnistuisin saamaan sen toimintaan. Valo syttyy kyllä jne. mutta ajastusjutut ovat minulle edelleen ihan hepreaa. En todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi...Vinkatkaa, jos keksitte minulle jonkun konstin, kiitos!

Keittiöremppaa 8 eurolla

Olen jo pitkään miettinyt keittiöön kaipaamaani uudistusta. Talomme täyttää marraskuussa jo 20 vuotta ja keittiötä ei ole mitenkään vielä uusittu. Kodinkoneet on vaihdettu, kun ovat tulleet tiensä päähän, mutta kaapistot ja työtasot ovat edelleen ne samat, vanhat, tutut. Kaapistoissa on avolokerikot molemminpuolin keittiötä, sekä niiden alla neljä pikkulaatikkoa.

Uudet nupit näihin pikkulaatikoihin ovat olleet ostoslistalla jo pidempään. Samoin pitäisi vaihtaa kaapistoihin uudet vetimet, jotta saisin uudenlaista ilmettä niihinkin. Ei vaan ole vielä tullut vastaan niitä oikeita, joista löytyisi sekä nättejä vetimiä, että myös sopivat, kivat nupit.

Kävin täällä kotikaupungissani liikkeessä nimeltä Tiger. Se myy jos jonkinlaista "krääsää", mutta myös monenlaista ihan kivaa juttua pikkurahalla. Siellä silmiini osuivat valkoiset nupit, jotka oli numeroitu  yhdestä neloseen. Hintaa neljän nupin pakkaukselle tuli 4 euroa, eli pikkurahan ostos oli tämäkin. Siispä nupit mukaan ja kotiin testaamaan!

Poistin nuppien alla olleen krominvärisen kauluksen, sillä se ei oikein miellyttänyt silmääni. Isäntä hommasi uudet, lyhyemmät kiinnitysruuvit  pakkauksessa olleiden ylipitkien tilalle. Autotallin kätköistä voi löytää vaikka mitä!

Tässä ne nyt ovat! Minun uudet numerolaatikot! Leikittelin ajatuksella, miten muka neuvon perheen miesväkeä etsimään laatikosta 3 lihaliemikuutioita tms. No, ehkä nämä ovat kuitenkin enemmän näön vuoksi, eikä numeroilla sinänsä niin suurta merkitystä ole. Nyt ostoslistalle jäivät siis pelkät vetimet. Niitä tarvitaan 48 kpl, joten ihan pikkusummalla en taida niiden ostosta selvitä...

Muuten, nuo Arabian ihanat purkit ovat äitini perintöä. Hän keräsi niitä 60-luvulla ja onneksi niitä ei ollut hukattu mihinkään. Sain ne omaan huusholliini joitain vuosia sitten. Rakastan niitä kovasti, samoin kuin mansikkamukia (kirppislöytö) ja pikkuista mansikkakermakannua (ostettu työkaverilta).

Etikkapetsiä ja omenamehua

Olin aamulla hitaalla tuulella ja tuijottelin Innoa neljän jakson verran putkeen. Siinä käsiteltiin puupinta tummaksi etikkapetsillä. Kuulemma etikan sekaan laitetaan metalliviilalastua tai teräsvillaa. Siivilöidään kahvinsuodatinpussin läpi. Petsi reagoi puun tanniinien (?) kanssa ja väristä tulee kaunis tumma ruskea. Tekisi mieleni kokeilla! Onko kellään kokemusta etikkapetsistä? Kuulisin kokemuksia mielelläni.

Omenamehua saimme tänään tyttären anoppilasta 10 litran ämpärillisen.  Kiitos ihanasta yllätyksestä! Mehu maistui taivaaliselta. Huomenna pakastan sen, jotta säilyy. Lisäksi lupailtiin piirakka- ja soseomenoita!

Niin se vaan viikonloppu mennä vilahti ja uusi työviikko on edessä! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Salaiselta marttaystävältä paketti

Eilen illalla saapui postista kotiin odotettu paketti! Salaisen marttaystäväni lähettämä yllätyspaketti oli niin kauuniisti paketoitu, että pakkauksen avaaminen tuntui aivan
raakalaismaiselta!

Vaan sisältäpä vasta paljastuikin ihanuuksia!

 

Mukana oli ihanan syksyinen puolukkakortti, jossa hauskat terveiset runomuodossa! Pakkaus oli niin sievästi laitettu, että pakko oli kuvata se tässäkin vaiheessa.

Sisältä löytyi käsinvirkattu pikkukori, servettejä, kahvimuki, karkkia, ihana sydän, joka oli helmistä tehty, käsintehty rintakoru raitakankaasta sekä jännä tuunauspaketti. Tuunauspaketista löytyi piparkakkumuotti ja kauniita kristalleja. Näistä saan ihanan koristeen vaikka joulukuuseen!

Turhaan en pakettia odotellut, sillä niin ihanan paketin tosiaan sain. Tämä on kiva ja piristävä leikki, joten mukana haluan olla ehdottomasti jatkossakin. Ilmoittauduin myös salainen jouluystävä-leikkiin, joka käynnistyy kohtapuoliin.

 

Kymmenen kuvaa kesään

Monessa blogissa olen törmännyt haasteeseen, jossa ideana on ottaa kuva esim. keittiön kkunasta kerran kuussa samaan aikaan. Kun kymmenen kuukauden ajan kuvaa säännöllisesti, onkin jo melkein juhannus.

Meidän ikkunoista kuvaamisesta ei tullut hyviä kuvia, joten menin ulos ottamaan kuvat. Kuvasin kahteen suuntaan, eli tuplakuvilla olen mukana tässä haasteessa. Näistä sitten kokoan varmaankin omat kollaasit kummastakin suunnasta. Syksyinen fiilis näkyy hentona usvana tässä ensimmäisessä kuvassa. Toisessa puolestaan rusokirsikan syysväritys muistutta siitä, että syksy on tullut!

Tässä näkymä pellon yli keittiön edustalta.

Tässä käännös oikeaan päin samasta pisteestä etuoven puolelle.

 

Täytynee nyt sitten kokeilla, minkälaisia kuvia saan aikaiseksi kymmenen kuukauden aikana. Kalenteriin muistutus, että muistan kuvata oikeaan aikaan...

Juniorin teesetti

Poikani, 19-vuotias ravitsemustietoinen nuorimies, harrastaa vihreää teetä. Hän on aloittanut pussiteestä, kuten me muutkin. Pikkuhiljaa hän on hankkinut lisätietoa vihreän teen terveysvaikutuksista lähinnä internetin ihmeellisestä maailmasta.
Poika keskustelee äitimuorin kanssa vihreän teen sisältämistä antioksidanteista yms. Äitinä vaan huokaan hiljaa ja mietin mielessäni, miten tuosta kuopuksesta tulikin noin fiksu!

Tänään päätin hankkia teeharrastuksen tueksi uuden teesetin. Löysin kivan ja edullisen teekannun ja mukin Tigerista, josta löytyy kyllä vaikka mitä muutamalla eurolla!

Sukat Suville ja Jonnan koru

Osallistuin jo aikaa sitten Facebookissa "Laita hyvä kiertämään"-haasteeseen. Nyt kuitenkin oli käynyt niin, että olin tyystin unohtanut hoitaa velvoitteeni... No, onneksi sain asiasta hyvän muistutuksen, kun ihana kälyni Jonna oli tehnyt vastaavaan haasteeseen liittyvän itsetehdyn korun minulle. Se saapui postissa yllätyksenä ja voitte arvata, että olin iloinen lahjastani.

 

Jonna oli tehnyt minulle kauniin rannerenkaan tuohesta! Kiitos siitä!

 

Siitä sitten muistin oman velvoitteeni, jota aloinkin välittömästi toteuttaa. Minulla oli langat valmiina ja neuloinkin ihan perussukat Seitsemän Veljestä raitalangasta serkulleni Suville Vaasaan. Sukkapaketti lähtee postiin tänään!

 

Itselleni tuli hyvä mieli myös lahjan antamisesta tälläkin kertaa. Kivoja haasteita tällaiset ovat, joten olen aina innolla mukana, kun sellainen kohdalle osuu.

Nyt pitäisi vielä koota valmiiksi paketti Salaiselle marttaystävälleni ja laittaa se postiin. Samaan aikaan odottelen omaa pakettiani saapuvaksi ja olo on kuin pikkulapsella, kun kipaisen postilaatikolle. Kyllä se sieltä tulee, tiedän sen, mutta tulisikohan se jo tänään....

 

Syysmyrskyä ja koiranilmaa

Kahdeksanvuotias kollikissani Paavo ei ole mikään hienohelma. Hän ulkoilee reippaasti säällä kuin säällä. Äsken oikein vaatimalla vaati päästä tuonne kamalaan koiranilmaan, vaikka kuinka yritin selittää, etteivät kissat lähde ulos sateella. No, Paavolla on rottinkikori oven vieressä takapihan terassilla, joten hän kyllä pääsee suojaan siihen nukkumaan, jos myrskyilma alkaa kyllästyttää.

Tässä kuvassa Paavo on pukeutunut trendikkääseen pipoon, vaikka ei yleensä sellaisia käytäkään.

Myrskytuuli osuu meidän taloon aikamoisella voimalla, kun se tuolta järven suunnasta peltoaukeiden yli kerää oikein kunnolla voimia ja jysäyttää talon kulmaan. Ikkunan ulkopuolella kasvava kiinanlaikkuköynnös hakkaa välillä lasiin ja välillä taas "soittelee" inhottavan kimeästi hangatessaan ikkunaa vasten.

 

Tässä kiinanlaikkuköynnös kesäväreissään.

 

Koiranilma tai ei, maalaiskissaa se ei näköjään haittaa, sillä korissa ei ole ketään... Paavo siis lähti kuin lähtikin uhmaamaan syysmyrskyä, vaikka tuleekin sitten takaisin yleensä häntä koipien välissä ja turkki märkänä. Kissa on siitä kiva, että sisään tullessaan ainakin Paavo pesee tassunsa ja kuivaa itse turkkinsa. Sitä ennen tietenkin voi hypätä loikoilemaan tyylikkääseen pesuasentoon minun rakkaalle puusohvalleni, johon vasta juuri laitoin uuden, puhtaan patjaraitaisen päällisen... No, olihan se puhdas laittaessa!

 

Pimeä virkkaaja

Kuka hullu virkkaa näin pimeänä iltana näin pimeää työtä? Mustaa mattoa tehdessäni sain kyllä vähän välillä tihrustaa tarkemmin, kun tuntuu, ettei valo riitä... Kirkkaana päivänä ei ollut aikaa virkkailla päivänvalon aikana, mutta ilmeisesti nyt alkaa olla illatkin vähän huonoa virkkausaikaa. Tai sitten voisin tehdä seuraavan maton valkoisesta ontelokuteesta!

Blogistin ura nyt vähän takkuaa, kun en ole päässyt kirjoittamaan kunnolla. Huomenna otan vähän enemmän aikaa ja kuvaan, kirjoitan ja julkaisen jotain ihan tolkullista. Jos nimittäin osaan. Kiva, kun muutamia lukijoitakin on jo ilmestynyt, ettei tarvitse vain itselleen kirjoitella! Tervetuloa, tämä on minulle tosi suuri ilo!

Keittiön uudet tuolit

Meidän keittiössä on vanhat, tylsät tuolit. Ei siis sellaiset oikeasti vanhat, antiikkituolit, vaan sellaiset 90-luvun alussa ostetut, taloon muuttaessa hommatut tusinatuolit! Ne olivat ihan toimivat kyllä aikanaan ja tokihan niitä on koko 22 vuoden ajan käytetty päivittäin, mutta... Kyllästyin niihin jo aikaa sitten!

Kirppiksiä kierrellessäni olen kyttäillyt uusia tuoleja, mutta koska muka piti olla 6 samanlaista tuolia, en ole niitä koskaan mistään löytänyt. Eipäs, kerran kyllä olen antiikkiliikkeestä löytänyt, mutta kuuden tuolin hinta oli minulle liian kova sillä hetkellä!

Nyt kesällä kuitenkin löysin mieluisia tuoleja paikalliselta Hakakirppikseltä. Niitä on tosin neljä, mutta mitäpä tuosta! Pöydän päihin voin aivan hyvin laittaa erilaiset tuolit, tai sekoitella koko pakan mieleiselläni tavalla. Nyt siis etsin vielä kahta tuolia, jotka onkin helpompi bongata jostain, kuin kokonainen sarja tuoleja.

 

Nappasin tuoleista tietenkin kuvia ja sen jälkeen ne päätyivät "the autotalliin", joka on täynnä kaikkea mukavaa tuunausta tai maalausta odottavaa jo ennestään... Näissä on nimittäin vähän vikoja, joitten takia ajattelin niitä fiksailla. Yhdessä on liimaukset hiukan auenneet, se on kyllä helppo korjata. Toisen istuinosa on haljennut, mutta senkin voisi liimata ja paklata puukitillä ennen maalausta... Kolmannessa on jotain merkillisiä rinkuloita istuimessa, en tiedä mistä lie tulleita. Kannattaako nämä maalata, mitä olette mieltä? Minusta ne ovat kyllä aika nätit näinkin, jos vaikka laittaisi istuintyynyt vaan ja antaisi vikojen jäädä piiloon sinne alle... Nätit ne olisivat vaaleiksi maalattuinakin! Miten sen osaa päättää? Siksi ne ovatkin vielä vähän niin kuin vaiheessa....

Yritän nyt viimein päättää, mitä teen niille, sillä en malttaisi millään odottaa, että saan nämä kivat kirppislöytöni käyttöön!

Löytö metallinkeräyspisteestä

Viikonloppuna veimme isännän kanssa kaikenlaista kierrätettävää kaupungissa sijaitsevaan keräyspisteeseen. Meidän kylältä sellainen piste poistettiin kaupan lopetuksen yhteydessä muutama vuosi sitten. Rahtaamme yleensä pahvit ja lasit, metallit ja jätepaperit autolla keräykseen kerralla.

Tällä kertaa metallinkeräysastian ulkopuolella nökötti tällainen häkkyrä! Isäntä huomasi heti, että siinä on jotain, joka voisi kiinnostaa minua... Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen kukkalaatikon seinäteline, eikä se ole aivan priimakuntoinen enää. Se on kuitenkin aika hauska, joten se napattiin näppärästi auton kyytiin. Yllättävän painava se oli, ei siis mitään ihan kevyttä metallia.

Isäntä aikoo sen ensin hiekkapuhaltaa ja sitten se pintaansa uuden, mattapintaisen maalin! Innostuin vielä suunnittelemaan siihen metalliverkkopohjan, jotta siinä voisi sitten pitää erillisissä ruukuissa kukkia. Ei ole kuulemma ongelma, sanoi isäntä, joten pohjakin on nyt tilauksessa sitten! Kiva, kun on näppärä mies, joka toteuttaa näitä mun projekteja aina silloin, kun omat taidot ei ihan riitä...

Nyt iltapalaa ja sitten lukemaan kaikkia ihania suosikkiblogejani, joita muuten on paljon... Hyvää yötä kaikille, jotka tänne kurkistamaan eksyvät!

Postia salaiselta marttaystävältä

Viime viikolla olin kotona sairaslomalla. Kotona olo on aina mukavaa, mutta vieläkin mukavammaksi päiväni muuttui, kun kävin postilaatikolla... Laatikossa odotti postikortti salaiselta marttaystävältäni! Kaunis, syksyn satoa kuvaava kortti oli ensimmäinen yhteyden otto, jonka sain. Sen lähettäjä kertoi jo kasaavansa syyskuun yllätyspakettia!

Systeemi toimii siten, että mukaan ilmoittautuneille on määrätty salainen ystävä, jolle kootaan kerran kuussa kiva yllätyspaketti. Rinki toimii kolmatta kertaa, kolmen kuukauden ajan. Olen toista kertaa mukana ja lapsellisen innostuneena odotan pakettia! Mukavaa on myös annettujen tietojen perusteella keksiä sisältöä yllätyspakettiin täysin tuntemattomalle ihmiselle!

Innostuin mukaan jopa salaiseen jouluystävään, josta lisätietoa löytyy Joulureki-blogista! Jännää

Vihdoinkin!

Nyt se alkaa! Intoa täynnä, mutta niin väsynyt! Aamulla aloitan...