Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 31. joulukuuta 2013

Tulevaa vuotta ja uusia suunnitelmia!

Vuosi vaihtuu vain muutaman tunnin kuluttua! Mitä uutta tuoneekaan tullessaan vuosi 2014? Mahdotonta tietää etukäteen, mutta suunnitelmia on aina oltava, jotta innostus tekemiseen säilyy! Minun suunnitelmissani onkin käyttää tänä vuonna sekä kangasvarastot, että lankavarastot mahdollisimman minimiin. Se on oikeastaan kuin lupaus uudelle vuodelle ja itselleni. Siitä pidetään nyt kiinni, eikä uusia kankaita (kovasti) ostella, ennen kuin on todellinen (kuviteltu) tarvis... Ja langat samaten. Niitä ei nyt ostella, vaan vanhat käytetään loppuun ensin. Se onkin se helpompi lupaus pidettäväksi. Askartelutarvikevarasto on myös mittava, joten siinä aion soveltaa omia sääntöjäni entistä tiukemmin! Ei nyt ostella, ellei tarvita oikeasti heti käyttöön jotain tiettyä juttua

Mitäs blogiin sitten keksitään uutta ja kiinnostavaa? Uutena on tekeillä ainakin kuvallisia työohjeita erilaisiin juttuihin sekä ompelun, askartelun, että myös lankatöiden alueelta. Lisäksi enemmän valmistuneita töitä kuvina. Kotona tapahtuvia sisustusjuttuja lienee myös luvassa ja pihassakin taas kevään tullen tapahtuu. Ruoka- ja leivontareseptejä testaillaan uudella innolla ja toki kerrotaan, miltä lopputulos näytti ja maistui... Mutta nyt on alkamassa myös pieni jatkosarja, jossa esittelen mukavia ostopaikkoja kotipaikkakunnaltani. Näissä liikkeissä on jotain, joka saa minut palaamaan sinne yhä uudelleen, vaikka vaan katselemaan ja ihastelemaan, ellei sitten muuta. Aina myös tulee juteltua ja vaihdettua kuulumiset liikkeen väen kanssa, kussakin paikassa nimittäin on tuttuja kasvoja "tiskin takana".

Tässä uuden vuoden uusia suunnitelmia! Mitähän muuta kivaa me vielä yhdessä keksimmekään? Saa esittää toivomuksia ja ehdotuksia, sillä ne auttavat kovasti tekemään uusia suunnitelmia ja kehittämään blogia kiinnostavammaksi. Kommentoikaa ja ehdottakaa, jos jotain tulee mieleen nyt, mutta myös matkan varrella olen iloinen kaikista kommenteistanne. Vuoden alkuun käynnistyy myös arvonta, josta tarkemmin loppuviikosta!

Tässä kuvia ensimmäisestä kohteestani, joka on Saviaho ja löytyy Hyvinkäällä. Lisää tietoa ja kuvia torstaina!

Astioita

Lasitavaraa

Emalia ja valurautaa

Ihania keräilylaseja

Isompia sisustusesineitä ulos ja sisään
 
Tekstiili-Leila on seuraava kohteeni, josta kerron tarkemmin perjantaina!

Kaupungin kauneimmat näyteikkunat!

Mailegia ja muuta suloista!

Pilvin pimein erilaisia kankaita!

Sisustuskankaita joka lähtöön

Yhteensopivia mallistoja, joista löytyy jokaiselle jotain!

Oikein hyvää vuoden viimeisen päivän iltaa! Ja onnea, iloa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Sisustusprojektina toisenlainen taulu

Eilen esittelin tekemääni sisustustaulua, jossa pohjana oli Clas Ohlsonin puinen kiilakehys. Nyt näytän kuvia ja kerron työvaiheista myös hieman toisella tavalla toteutetusta taulusta. Tämän olen tehnyt jo pari, kolme vuotta sitten tyttären edelliseen kotiin. Nyt se on muuttanut tyttären perheen mukana uuteen paikkaan, mutta edelleen se on siellä olohuoneen seinällä, omalla paikallaan pysynyt. Siitä olen tietenkin tekijänä iloinen, että sille on vieläkin paikka löytynyt.

Myös tässä taulussa on käytetty Vallilan kangasta. Nyt on kyseessä Suvi -niminen kangas, joka on tehty Caj Bremerin valokuvasta. Bremerin muitakin valokuvia on käytetty Vallilan kankaissa. Jokin tässä tietyssä kuvassa puhutteli minua, sillä minusta tuntuu, että voisin aivan hyvin olla yksi noista kuvan tytöistä. Tunnelma, tilanne ja koko asetelma tuntuu tutulta lapsuuden kesistä. Serkkujen kanssa touhuttiin ja mentiin porukalla Kuusamossa, nautittiin kesästä, uimisesta, leikeistä ja käytiin papan kanssa kauppa-autossa. Samoin touhuttiin pikkuserkun ja naapurintytön kanssa toisessa mummulassa, ihan lähellä kotia. Voin melkein kuulla iloisen pälpätyksen, laulun ja naurun, haistaa kesän tuoksut ja tuntea kaverin lämpimän käden kädessäni. Jotenkin tuntuu, että olisin juuri tuon tilanteen elänyt joskus itsekin. Kertooko se siitä, kuinka taitava kuvaaja Bremer on tai oli, sillä eikö se liene juuri ollut kuvaajan tarkoituskin?

Minä olisin ehkä tuo vasemmanpuoleisin kuvan tytöistä...
 
Tämä on tehty erilaisella tekniikalla. Ostin nimittäin K-Raudan ihanan myyjän, Ullan, antaman vinkin perusteella kokeeksi samaisesta kaupasta sekä kankaan, että sitä taulua varten tarvitsemani styrox-levyn. Koska tässä Suvi-kankaassa on ns. raportti aina tuon yhden valokuvan kokoinen, leikkasin mattoveitsellä levyn sen mukaan sopivan kokoiseksi. Levy maksoi muistaakseni n. 5 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu. Levy on paksuudeltaan 50 mm, eli se pysyy hyvin kasassa ja napakkana. Ohut styrox saattaa murtua, joten jos siihen kiinnittää kankaan, kannattaa varoa, ettei synny "vääntöä".
 Kiinnitin ensin neuloilla kankaan taitteet n. 5 cm nurjalle puolelle levyä ja tarkistin, että kangas asettuu suoraan. Sitten liimasin käänteet levyyn ihan tavallisella EriKeeperilla. Käänsin levyn oikean puolen päälle ja ohennetulla, vesiliukoisella lakalla lakkasin kuvan kauttaaltaan. Lakkasin myös reunat ja kulmat erityisen huolellisesti. Välillä annoin ohuen lakkakerroksen kuivua. Sitten lakkasin uudelleen. Kyseessä oli mattapintainen kalustelakka, joka on tarkoitettu sisäkäyttöön. Kun pinta oli täysin kuiva, käänsin vielä kerran työn ja lakkasin myös nurjalle tulevat käänteet.
 
Seinään kiinnittäminen tapahtui tarranauhan avulla. Kiinnitin itseliimautuvan tarranauhan "pehmopuolen" styroxin ylä- ja alareunaan. Sen vastapuoli, "koukkupuoli" kiinnitettiin seinään tarkasti oikealle korkeudelle. Tarkkana siinä täytyy olla, että myös ylä- ja alareunoihin kiinnittyvät tarranauhat ovat sopivalla etäisyydellä toisistaan seinälle kiinnittäessä. Mutta näppärästi se sinne seinälle saatiin. Muuton yhteydessä seinästä poistettiin tarrat ja seinä puhdistettiin liimajäämät poistavalla liuottimella, joka ei vahingoittanut maalia. Uuteen asuntoon piti kyllä tietenkin ostaa uudet vastakappaleet tarranauhalle seinään kiinnitettäviksi.
 
 
Tässä näkyy, kuinka kangas jatkuu styrox-levyn reunojen yli ja kääntyy nurjalle puolelle.

 
Taulu on kevyt ja se pysyy seinällä napakasti ja myös suorana, sillä tarrakiinnitys ei päästä sitä kääntyilemään vinoon. Toisaalta tarrakiinnitys sopii vain kevyille materiaaleille, enkä esimerkiksi eilen tekemääni puukehystä tarralla seinään kiinnittäisi. Tämä tapa on selvästi edullisempi, kuin puukehyksen käyttö. Se myös mahdollistaa tarkasti halutun koon käyttämisen, sillä styroxia voi leikata tai sahata haluamaansa kokoon tai muotoon.
 
Tässä helppo ja edullinen vinkki taulujen tekoon. Kangas voi olla mitä tahansa kangasta, joka on riittävän napakkaa, eikä veny kastuessaan. Myöskään se ei saa kuultaa kovasti läpi. Marimekon kangas tai joku esim. Ikean edullinen, mutta näyttävä kuosi voisi olla hauska lasten tai nuoren huoneeseen. Miksei vaikka työpaikan kahvitilaan? Näitä tekisi kovasti mieli tehdä lisääkin. Mutta kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, meillä loppuvat seinät kesken... Ehjää seinää on vähän ja niillä onkin jo jotain. Ehkä meidän nuoret haluaisivat vielä lisää tauluja seinilleen...Vink, vink!
 
Viimeisiä vapaita viedään nyt! Huomenna on vuoden viimeinen päivä ja torstaina alkavat taas työt!
Mukavaa loppuvuotta kaikille ihanille lukijoille!
 
 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sisustusprojektina taulu pojan seinälle

 
Mitä siitä saadaan, kun otetaan Clas Ohlsonin puinen kiilakehys, Vallilan Panimo-kangasta, niittipyssy, sakset ja yksi sisusteluun hurahtanut, keski-ikäinen naisihminen? No, tavoitteena ainakin oli saada aikaiseksi taulu, joka sopisi meidän kuopuksen, 20-vuotiaan sivarin asuntoon, olohuoneen seinälle. Kehys on kooltaan 80 cm x 100 cm. Olen ostanut sen jo muutamia vuosia sitten Clasulta, Helsingistä. Silloin tuo "mummun suosikkikauppa" ei ollut vielä rantautunut tänne meidän alueelle, Willaan. Olin kasannut parikin noita kehyksiä valmiiksi odottelemaan ja nyt päätin ryhtyä toimeen, jotta poika saisi jotain asuntonsa piristykseksi. Tavallaan myöhästyneenä joululahjana myös.
 
Kehys lepää ompeluhuoneen leikkuupöydällä, jossa on hyvin tilaa.

Kangas sopii mielestäni mainiosti asunnon olemukseen, vaikka se puutalossa sijaitseekin.

Askartelijan apulainen, helppo ja kätevä niittipyssy, Rapid Fineline R13 Ergonomic.

Nitominen etenee keskeltä, vastakkaisilta sivuilta, kohti kulmia.

Koska kangas on tukevaa, leikkasin kulmista palat pois ennen taittelua.


Siinä se nyt on! Mummu tykkää, toivotaan, että poika tykkää myös!

Vallilan kankaista löytyy monia, jotka sopivat hyvin tämän tyyppisiin töihin.
 
Nitominen tosiaan kannattaa tehdä ajatuksella, jotta kangas asettuu tasaisesti kehykseen. Aloitin pitkien sivujen keskeltä ja vedin kangasta hiukan kireälle, jotta se ei roiku kehyksessä. Nitoessa on hyvä taittaa kankaan reuna kaksin kerroin, jotta rispaantumisesta ei ole vaaraa. Niitit pitävät paremmin, kun ne ovat kaksinkertaisella kankaalla ja alla on kunnon puuta. Pitkiä sivuja nidoin jonkin matkaa keskeltä sivuille päin, jatkuvasti vastapuolet vuorotellen. Sitten aloitin lyhyiden sivujen keskeltä vastaavalla tavalla. Etenin kulmiin ja leikkasin ylimääräistä kangasta pienet palat pois, jotta kangas asettuu kulmissa nätimmin. Kulmiin voi tehdä vinon tai suorakulmaisen taitoksen. Itse päädyin suorakulmaisiin, sillä ne jotenkin istuivat tähän paremmin.
 
Kiinnitystä varten löin kehykseen pienet naulat ja niiden väliin viritin rautalangan. Se on se tauluista tuttu, tavallinen kiinnitystapa, joka on helpoin saada asettumaan suoraan, sillä jos käyttää muuta kiinnitystä, millinkin heitto voi näyttää siltä, että taulu on ihan vinksallaan seinällä... Kokemusta on!
 
Poika olisi oikeasti alun perin halunnut jotain "psykedeelistä" kangasta, mustan, harmaan ja valkoisen sävyissä.  En kuitenkaan sellaista täältä mistään ole löytänyt. Jos siis keksit sellaisen kankaan, olen tosi iloinen vinkistä. Ei mitään pikkusievää, vaan sellaista, jonka parissa aivot saavat askarrella pidempäänkin... Minusta on kiva tehdä näitä projekteja meidän nuorten huusholleihin, sillä meille ei kerta kaikkiaan enää tuollaista mahtuisikaan mihinkään. Tai no, miehen työhuoneeseen voi kyllä... Sinne tosin on tulossa kaksi julistetta, joissa on kitaran otetaulukoita. Ehkä hän sittenkin tykkää niistä enemmän, kitaran soittoa kun harrastaa!
 
Vastaan nyt siis omaan kysymykseeni, jolla tämän postauksen aloitin: Tauluhan siitä syntyi, niin kuin pitikin! Nyt palailen ompeluksieni pariin, kun taulu on valmis ja esitelty julkisesti... Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille teille!
 
 

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulun jälkeen koitti arki

Joulut on juhlittu ja elämä palailee mummulassakin normaaliraiteilleen. Edelleen olemme lomalla, joten nyt on hyvää aikaa olla lastenlasten kanssa. Tytär oli töissä tänään, joten pikkuprinsessa oli hoidossa meillä. Serkkupojat haettiin hänelle kaveriksi, jotta saimme testata, miten kaikkien kolmen yhteiselo sujuu täällä mummulassa. Ja hienostihan se sujui. Pojat auttoivat pientä serkkutyttöä monenlaisissa hommissa ja kärsivällisesti leikkivät hänen leikkejään. Mummu katseli hämmästyneenä taustalla, miten ihmeen hienoja herrasmiehiä nämä 6- ja 8-vuotiaat nuoret miehet ovatkaan! Ja pikkuprinsessa tykkää molemmista ihan hurjasti!
 
 
Joulupukin tuoma ponitalli kasattiin ja sillä piti heti päästä leikkimään

Yhdessä leivottiin karjalanpiirakoita. Resepti löytyy ruissihtijauhojen pussin kyljestä. 2 dl kylmää vettä, 1 tl suolaa ja 5½ dl ruisjauhoja. Täytteeksi käytin jouluisen riisipuuron jämät. Pojat huolehtivat vuorollaan taikinan teosta ja kokeilivat piirakkapulikan käyttöä. Mummu valmisti piirakat loppuun ja lapset yhdessä hoitivat syömäpuolta.

Hampaidenpesulle mentiin vauhdikkaasti yhdessä. Prinsessalla tuo pituus riittää juuri ja juuri siihen altaan reunaan, mutta mukaan piti päästä. Toisessa vessassa hänellä on korokejakkara, mutta sitä ei nyt ehtinyt kaivata, kun oli mukavaa seuraa pesulla. Tokaluokkalaisella on samaan aikaan käynnissä hupparin riisuminen, joten sekin sujuu siinä sivussa.
 
Joulupukki toi mummullekin monta mieluista lahjaa. Itse en niin kovasti enää nykyisin lahjoja jakele, nekin vähät itsetehtyjä tai sitten näille pienille tarkoitettuja. Nyt muutamia kirjoja isännälle, tytölle lahjakorttia ja korvakorut, pojille jotain tarpeellista ja tarpeetontakin. Mutta silti olen kai ollut kilttinä, kun sain ihania lahjoja itse!
 
Cupsolo-kahvimasiina, jotta saan kupin kaakaota tai kahvia kädenkäänteessä. On muuten helppokäyttöinen ja näppärä masiina, varsinkin, jos kaipaat vain yhtä kupillista. Isommalle porukalle toki kannattaa keittää kunnon kahvinkeittimellä, eli Moccamasterini ei jouda eläkkeelle vielä kuitenkaan. Mutta Tazza-kaakao oli vaan kertakaikkisen hyvää, joten siitä taitaa tulla suosikkini!
 
Ihana kirja, Ruusuvettä ja Koivunlehtiä, jossa on toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita kotitekoiseen luonnonkosmetiikkaan ja ikivanhoihin kauneusnikseihin! Tästä saatte vielä kuulla tarkemmin, kunhan pääsen ohjeita testaamaan. Tässä muuten oiva vinkki, jos lahjaa mietitte!

Luontoillan seitsemän veljestä -kirjassa on pitkästi tarinaa isästäni, joka istui tuossa tutussa Luontoilta-raadissa vuosikaudet, kunnes nämä "vanhan kaartin miehet" lopettivat ja uudet astuivat kuvioihin. Mukava lukea myös muista raatilaisista, joista kaikki ovat enemmän tai vähemmän tuttuja minullekin. Oivallinen lahjakirjavinkki tämäkin!

Tyttäreni osti tuon kosmetiikkakirjan lisäksi minulle myös tämän ihanan paidan! Eikö olekin soma tuo niskarusetti! Olen aivan myyty! Ihana, ihana, ihana!
 
Kiitos näistä saamistani paketeista ja monista muista myös! Osa oli yhteisiä, osa minulle. Ja tietenkään ei sovi unohtaa oppilailta saamiani hellyttäviä lahjoja, joista tuli lämmin ja hyvä mieli.
 
Nyt pääsen kuitenkin taas käsitöiden pariin! Ompeluhommia tekee mieli tehdä ja yksi villasukka on kesken... Pojalle kävi niin, että pukki toi vain yhden, toinen on vielä puikoilla...
 
Hyvää viikonloppua!

 
 
 


lauantai 21. joulukuuta 2013

Taatelikakun tuoksua ja bataattilaatikon jäähdytystä

Eräs Facebook-kaverini postasi tänään seinällään taatelikakun reseptin. Alun perin resepti on peräisin Myllyn Parhaan nettisivulta. Sen nimi on siellä Seijan taatelikakku. Katsastin pikaisesti kaappien sisältöä ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Kaikki ainekset oli kuin olikin kotona valmiina, joten ei muuta kuin taatelit kattilaan muhimaan...



TAATELIKAKKU

1 1/2 dl vettä
1 pkt taateleita
200 g voita
2-3 dl sokeria
2 kananmunaa
1/2 dl kermaa tai maitoa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1-2 tl vaniljasokeria

Vuoan jauhotukseen voisulaa tai margariinia ja korppujauhoja.

Kiehauta vesi ja taatelit kattilassa. Lisää voisula seokseen ja munat yksitellen. Sekoita. Kakusta saa oikein kuohkean, kun taatelit jäähdytetään sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää taikinaan sokeri, kerma tai maito sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu sooda, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1½ - 2 litran rengasvuokaan. Paista 175-asteisen uunin alatasolla n. 45 min. - 1 tunti.

Sellainen se ohje oli ja sen mukaan tein. Kuvassa näkyy kakkuni, jonka tein 1,8 litran vuoassa. Se oli vuokana ehdottomasti minimikokoinen, sillä välillä jo pelkäsin kakkutaikinan nousevan reunojen yli. Ehkä se 2 litran vuoka olisi ollut parempi vielä.

Bataattilaatikon ainekset
 
Bataattilaatikko on nyt myös tehty. Se on helppo ja vaivaton väsätä, sillä soseet saa tosiaan nykyisin valmiina kaupasta. Täältä löydät ohjeen, joka tuntuukin nyt joulun alla kovasti kiinnostavan lukijoita.
 
Vielä on hommaa paljon, ennen kuin meidän perheen joulu on valmis! Mutta onneksi tämä on juuri sitä, mistä itse tykkään. Mies häärii enemmän tai vähemmän innolla apuna ja valmistaa myös osan jouluruoista. Meillä myös siivous toimii hienosti yhteistyönä, sillä minusta kotihommat kuuluvat molemmille. Lapset saivat myös tehdä osansa, kun vielä kotona asuivat. Nyt meitä on täällä enää kaksi, joten sotkut ovat meidän itse tuottamiamme, ellei nyt sitten Paavo-kissaa lasketa potentiaaliseksi sotkijaksi... Kissa on siisti eläin, mutta karvaahan siitä toki aina irtoaa. Lahjojen pakkausta, leivontaa ja vielä viimeisiä ostoksiakin on luvassa viikonlopulle. Ompeluhommaakin vielä piisaa, mukaan lukien ystävälle työn alla oleva nojatuolin huppu. Toivon, että ehdin sen valmiiksi asti ommella vielä! Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hetkeksi ja jatkaa sitten aamulla puuhailua!
 
Lomalainen nauttii joulun valmisteluista!
 
 
 
 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Unikko-tunika tuli ja valloitti!

Suokaa anteeksi luvattoman huonot kuvat! Olin vaan niin ihastunut tähän tämäniltaiseen kätteni tuotokseen, että oli ihan pakko se päästä esittelemään teille jo nyt, vaikka kamera on kaukana kuvattavasta kohteesta ja kännystä akku melkoisen vähissä.  Olin leikannut tämän jo tässä aiemmin, mutta nyt oli sopiva hetki ommella se kasaan. Kangas on Marimekon Unikkoa, velourpintaista, hieman vakosamettimaisen pinnan pehmeys on mukavan tuntuista. Malli on Ottobren Grey Pidgeon, jolla olen tehnyt aiemminkin tunikan ja malliin tykästynyt. Tein kuitenkin tähän versioon sivusaumoihin upotetut taskut ja poimutuksen sijaan laskokset kaarrokeosan ja helman saumaan. Hihat ovat 3/4 -mittaiset. Malli on mukava päällä, neulos joustaa ja on todella mukava päällä. Mikäpäs siinä, uusi lempivaate on ehkä syntynyt!


Luultavasti kokeilen tätä heti huomenissa työvaatteena. Opettajan työssäni arvostan erityisesti mukavia vaatteita, joita ei tarvitse varoa. Nimittäin pienten opettajana olen tottunut istumaan lattialla, kykkimään pienen ihmisen edessä auttamassa vaatteita päälle ja siihen, että syliin kiipeää ekaluokkalaisia joskus jopa kaksin kappalein yhtä aikaa. Tykkään!

Nyt valmistaudutaan huomisiin joulujuhliin!


tiistai 17. joulukuuta 2013

Rinsessa, pikkuprinsessa ja prinsessakakku

 
Toinen Rinsessa-pipo oli tilauksessa joulupukilta. Tässähän se nyt on, valmiina pakattavaksi. Lanka on Novitan Woolia ja puikot 3 mm. Alemmassa kuvassa on aiemmin jo uudelle omistajalleen lähtenyt valkoinen versio samasta mallista. Tykkään molemmista, toivotaan, että lahjan saajakin tykkää. Tuon värin vaikutusta ei sovi aliarvioida, sillä noin voimakas pinkki tekee mallista mielestäni aivan erilaisen. Valkoinen on niin neutraali ja jotenkin romanttisempi. Kuvaan sattui myös meidän pikkuprinsessan leikeissä pyörivä Prinsessakakku, jonka olen joskus virkannut. Prinsessaa kerrakseen, sanon minä!

 
Saa nähdä ehdinkö vielä neuloa tuohon pinkkiin pipoon mukaan nuo kämmekkäät, jotka ovat aika hauska lisä tuohon pipoon. Ohje löytyy täältä. Rinsessa-kauluri on myös toivelistalla, mutta sen neulominen jää kyllä joulun jälkeiseen aikaan. Malli on kaunis, joten sellaisen taidan tarvita itsekin. Myssy on myös kiva, mutta sitä mallia en ole vielä kokeillut. Kaulurin ja myssyn ohje on puolestaan tämän linkin takana. Ulla 02/09 -verkkoneulelehdestä löytyy myös huivin ohje samaan sarjaan
 
Tulossa lähipäivinä blogissani on uusi sarja, jossa esittelen suosikki ostospaikkojani. Niistä löytyy niin kierrätystä, kuin kankaita ja sisustustakin. Askartelu- ja lankakaupat ovat minun mieleeni myös. Niitä meiltä löytyy täältä omalta paikkakunnaltani muutamia ja vieläpä erittäin hyviä sellaisia! Kannattaa katsastaa, jos mahdollista!
 
Oikein mukavaa tiistai-iltaa!
 
 
 
 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tomeralle tonttutytölle

Pitäähän jokaisella pienellä tonttusella olla jouluinen tunika tai mekko, eikö vaan. Löysin jo aiemmin palan tällaista kotimaista collegeneulosta, jossa on iloinen tonttukuvio harmaalla pohjalla painettuna. Mekkoon juuri riittävästi, joten sellainen sitten tekaistiin. Ihailen aina niitä ihania kuoseja, joita nykyään löytyy monista verkkokaupoista, ja joista monet ompelevat kauniita vaatteita itselleen ja lapsilleen. Minulla vaan on se tilanne, että kankaita on varastossa PALJON! Päätin, etten osta uusia, vaan teen näistä ensin. Kun varastot ovat huvenneet, pääsen shoppailemaan uusia nettikauppoihin. Muistuttakaa, ystävät, jos meinaan pettää oman lupaukseni...

No tässä muutama kuva mekosta. Vaaleanharmaa pohja, tonttukuosissa tyttö- ja poikatontut sekä paljon pieniä sydämiä. Punaiset resorit tehosteina. Ehkä malli on vähän leveä, luulen niin, mutta antaapa olla, katsotaan, miltä näyttää tytön päällä.

Lyhyt mutta leveä?

Vähän "ysärihenkinen" kuosi?

Sovitusta odottelee mekkonen, missähän on mummun tyttönen?
 
Tonttulakkitehdas täällä varmaan käynnistyy pian myös. Tarkistetaan tilanne, missä viime vuotiset tonttulakit? Mahtuvatko päähän? Jos ei, mummu surauttaa äkkiä punaisesta trikoosta uudet. Meillä on perinteisesti lapsilla ollut trikootonttulakit, jotta ne ovat mukavammat päässä ja myötäilevät lapsen päätä nätisti. Myös nukeilla löytyy tonttulakkeja, jotta nekin pääsevät joulun tunnelmaan.

Tänään väsäilin myös origamiohjetta pieneen rasiaan, joita olin opettanut ykkös- ja kakkosluokkalaisille työpajoissa. Moni halusi itselleen kirjallisen, kuvitetun ohjeen, jotta voivat sitten tehdä kotona samanlaisia. Siinä olikin säveltämistä, kun noin pienille yritin havainnollista ohjetta tehdä... Piirrokset ja lyhyet, yksinkertaiset ohjeet ovat kuitenkin nyt valmiina. Huomenna kopiokoneeseen ja lapset saavat ohjeensa!

Maanantaina maiskuteltiin, tiistai on tikkusuora, keskiviikkona kyykkyyn ylös... Jaksaa, jaksaa! Loma on ihan pian! Viimeisen työviikon kiireet ja hässäkkä painavat päälle, mutta hymyssä suin mennään! Joulun odotus tuntuu ilmassa ja vettä sataa!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nyt syttyy kolmas kynttilä

Vähiin käyvät päivät ennen joulua ja miljoona asiaa on mielessä kaiken aikaa. En kuitenkaan välitä stressata, sillä joka vuosi se joulu on tullut, ja joka vuosi sen viettäminen on meiltä mukavasti onnistunutkin. Miksi siis turhaan murehtia kaikkia joulupuuhia? Otan rennosti, teen jaksamiseni mukaan ja nautin siitä, mitä teen. Tällä ohjeella mennään jouluun tänä vuonna. Viides antibioottikuuri päällä ja töitä vielä 5½ päivää, sitten pääsemme kaikki opet ja oppilaat nauttimaan joulusta! Isäntämies aloittaa lomansa jo kolmen työpäivän jälkeen, joten olenkin häntä kiusannut ajatukselle, että joulusiivous kuuluukin sitten lomailijalle tänä vuonna... Ei vaan, yhdessä meillä kaikki hommat jouluksi tehdään, niin kuin ennenkin.

Riisipuuroa kolmannen adventin kunniaksi
 

Riisipuuro hautuu helposti tässä keittimessä
 
Tänään laitoin riisipuuron hautumaan tähän joulunajan tärkeään apulaiseeni. Haudutettavat, hitaasti valmistettavat herkut valmistuvat vaivatta ja pohjaan palamatta tämän avulla. Kiehautan riisit vedessä ja esilämmitän maidon mikrossa irrotettavassa sisäpadassa. Lisään kiehautetut riisit maitoon ja säädän tehon korkeaksi tai matalaksi tarpeen mukaan. Tänään nukuimme välillä päiväunet ja herätessä tuo pehmeä herkku oli valmiina. Olen ostanut tämän haudutuskeittimen pari vuotta sitten Motonetistä. Se maksoi muistini mukaan 19.90 euroa, joten hinnalla sitä ei ole pilattu kyllä. Tytär sai samanlaisen, riisipuuron ystävä kun on jo pikkutytöstä asti ollut.
 
Bataattisosetta ja punajuurikuutioita, puolivalmisteet jouluruokiin
 
Bataattilaatikkoa teen tänäkin jouluna. Se on lunastanut ilmeisesti lopullisesti paikkansa meidän joulupöydästä, sillä nyt on jo kolmas vuosi, kun sitä tulee olemaan tarjolla. Viime joulun aikaan postasinkin ohjeen bataattilaatikkoon ja kovasti näyttää ohje suositulta sivun katseluiden perusteella. Tässä linkki viime vuoden reseptiin, joka on Pirkan nettisivuilta alun perin peräisin. Kävin varta vasten paikallisesta Citymarketista tuon soseen hakemassa jo. Ehkä tässä jonain iltana tulee hetki, jolloin päätän laatikon paistaa. Samalla otin punajuurikuutiot rosollia varten. Rosolli tehdään muuten itse, valmiit kuutiot vaan helpottavat hommaa kummasti. Muut kasvissoseet, porkkana ja lanttu, tulevat myös meidän keittiöön nykyään valmiina. Niistä on helppo tehdä omalla reseptillä laatikot. Piparkakkutaikina odottaa jääkaapissa, tein valmiiksi odottamaan, jos vaikka huomenillalla leipoisin piparit.
 
Löytö kangaslaatikon pohjalta
 
Äsken sukeltelin kankaita sisältäviin muovilaatikoihin varaston perällä. Etsin yhteen pikkuprinsessan mekkoon helmaan tarvittavaa punaista trikoota, jota veikkaan kyllä tässä huushollissa jemmassa olevan. Ei onnistanut vielä sen suhteen. Mutta tämä velouri löytyi vahingossa etsimisen sivutuotteena. Se on sinisävyinen, luonnossa vähemmän levoton kuin kuvassa. Meinaan toteuttaa siitä liivihameen yhden suosikkivaatteeni kaavalla. Katsotaan, josko uusi lempivaate tekee tässä juuri tuloaan. Ihanan pehmeää se on ja sitä löytyy sopiva määrä, joten tähän asti tilanne näyttää lupaavalta!

Kauneimpia joululauluja laulettiin tänään kirkoissa ja tuossa meidän Nuorisoseurantalollakin. En kuitenkaan jaksanut yskivänä ja nuhanenänä osallistua. Menen vaikka sitten siihen loppiaisen viimeiseen joululauluiltaan, joka ainakin täällä kotiseurakunnassani on tapana järjestää. Joululaulutilaisuudet ovat yleensä kyllä mieluisia, mutta onneksi myös oppilaiden kanssa saamme laulaa jouluisia lauluja innolla. Neljä päivää aikaa treenata joulujuhlaesitys, räppi, esityskuntoon.
 
Ihanaa kolmannen adventin iltaa kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa!
Muistakaa, ei stressiä!
 
 

torstai 12. joulukuuta 2013

Korjausompelua, kaavoja ja kortteja

Korjausompelua olen puuhastellut tässä päivänä, muutamana. Korjasin viikolla ystävättären mekkoa, jotta hän on sitten huomenna nättinä laivareissulla. Toivotaan, että mekko on nyt sopivampi ja reissu on mahdollisimman mukava! Omaa takkiakin piti vähän korjata, kun vasta nyt jaksoin vaihtaa siihen vetoketjun... Olen äärimmäisen laiska korjaamaan rikki menneitä vetoketjuja ja muita tylsiä juttuja, vaikka olen sitä toki tehnyt joskus jopa työksenikin. Johtuukohan vastenmielisyys juuri siitä, että siinä on aina sellainen "työn maku"? Jos ei ole kiire, työt roikkuvat odottamassa korjausta (liian) kauan. Isäntä vitsailee, että pitäisi tuntea joku ompelutaitoinen ihminen, jolla voisi niitä teettää...

Kaavoja olen täällä myös piirrellyt ja samalla kuunnellut Jari Tervon Troikka -äänikirjaa, jonka hain eilen kirjastosta. Pitäisiköhän kohta vaihtaa joululauluihin jo? Keittiössä puuhaillessa joululaulut voisivat soida jälleen taustalla, kuten lasten ollessa pieniä. Varsinkin tytär oli nuorempana aina apuna leipoessani pipareita tai joulutorttuja. Hän oli tarkka siitä, että taustalla piti silloin soida joululauluja. Nyt, kun kaikki lapseni ovat maailmalla, voisin palauttaa tuon käytännön omaksi ilokseni!

Ompeluhuoneen pöytää peittävät kaavat ja tarvikkeet

Leikattuna taas yksi tunika Marimekon neuloksesta

Saumurilangoista keskusteltiin Ompeluelämää-ryhmässä FB`:ssa.
Tässä minun lankani seinätelineissään. Puolustukseksi niiden suurelle määrälle sanottakoon, että olen toiminut yrittäjänä vaatetusalalla aikoinani, joten tuota omaa varastoa on "hieman" kertynyt. Samaa väriä on yleensä neljä puolaa, mutta koska osa on peräisin omasta pikku ompelimostani, on joitain värejä reilustikin vielä jäljellä. Eipä ole tarvinnut viime aikoina saumurilankoja ostellakaan...
 

Kortit lähdössä postin matkaan!
 
Olen myös viime tipan värkkääjäksi tunnustautuva, kunnon deadlinen tarvitseva ihminen, joten tässä on vielä korttejakin värkkäilty. Joka vuosi päätän, että ensi jouluksi teen oikein hyvissä ajoin, mutta aina tässä käy näin! Korteissa on piparkakkuresepti ja piparkakkupoika, joka on leikattu aaltopahvista. Kuoret ovat minusta kivat! Löysin Prismasta uusiopaperisia, ruskeita ja tosi napakantukevia kuoria, jotka sopivat mielestäni tuon kortin tyyliinkin kivasti. Kuoret lähtevät nyt sitten matkaan viimeisenä mahdollisena päivänä, jolloin jouluposti kulkee sillä halvemmalla hinnalla. Juu, niinhän ne on joka vuosi aiemminkin ollut...
 
Koulussa harjoittelemme jouluräppiä, avaamme kalenterinluukkuja ja askartelemme joulua. Huomenna oppilaani pääsevät koulun saliin rakennetulle "tontturadalle", joka kuljettaa lapsia joulusadun mukana ympäri hauskaa temppurataa! Voi sitä riemua, jota se varmasti tuottaa!
 
Perjantaihin on taas päästy, viikko on jonnekin vierähtänyt. Mukavaa joulunodotusta, ystävät!