Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Arvontamuistutus ja kankaiden ostamisen välttämättömyys

Vielä on aikaa osallistua arvontaan blogissani! Aika kuitenkin lähestyy loppuaan vääjäämättä, sillä huomenna, to 31.10. klo 21.00 päättyy osallistumisaika. Pidäthän kiirettä nyt, sillä arpaonni voi suosia juuri sinua! Tästä linkistä pääset arvontaan: KLICK Arvontalinkki löytyy myös sivupalkista.

Ikikalenteri on voittona. Lisäksi voittajalle on luvassa pieni yllätys pakettiin!
 
Löysin hiljattain papereistani hauskan kirjoituksen, jonka olen saanut eräästä Hämeenlinnassa sijaitsevasta liikkeestä jo vuosia sitten. Siihen on koottu Anniina Walliuksen suomentamia syitä ostaa kankaita. Monisteessa ei kerrota niiden alkuperäistä kirjoittajaa, valitettavasti, joten kunniaa en voi nyt suunnata oikeaan osoitteeseen. Luultavasti jostain netistä ne on aikanaan poimittu, liekö sitten amerikkalaisia alkuperältään. 
Ja kyllä, myönnän! Minä ostan kankaita mielelläni, mutta myös langat ja ompelutarvikkeet varmasti voidaan laskea mukaan tähän samaan, hyvin perusteltuun listaan. Muistan, kun luin tämän aikoinaan miehelleni ääneen, mutta hänestä se ei (jostain kumman syystä) ollut ihan niin hauska, kuin minusta.
 
Tässä siis syitä, joita kannattaa käyttää perusteluna ainakin itselleen, joskus jopa läheisilleen:
  • Kankaan ostaminen on halvempaa ja hauskempaa kuin psykiatrinen hoito.
  • Puuvillakärsäkkäät saattavat lisääntyä räjähdysmäisesti ja tuhota puuvillasadon kymmeneksi vuodeksi.
  • Kissani/koirani tarvitsee vähintään kerran viikossa uuden tuoreen kangaspinon, jolla nukkua ja pyöriskellä.
  • On alennusmyyntiaika.
  • Ok, ehkä ei viellut alennusmyynti, mutta jos jään odottamaan sitä, kaikki hyvät kankaat myydään pois.
  • Kangas säilyy huoneenlämmössä, eikä sitä tarvitse keittää ennen kuin siitä voi nauttia. Sitä ei myöskään tarvitse syöttää, eikä se vaadi vaipanvaihtoa, sen nenää ei tarvitse pyyhkiä eikä sitä tarvitse viedä kävelylle.
  • Kankaan ostaminen on lääketieteellinen koe sen toteamiseksi, onko miehesi yhä hengissä. Jos hän elää, hän valittaa.
  • Ellei kangasvarastosi ole suhteellisen vaikuttava, ihmiset saattavat luulla meidän köyhtyneen, ja se olisi noloa lapsille.
  • Ansaitsen palkinnon, koska laihduin viime kuussa 200 grammaa.
  • Kauheaa! Jäin vangiksi tilkkukauppaan enkä päässyt pois kuin ostamalla.
  • Kankaan ostaminen antaa työpaikkoja myös ihmisille, jotka valmistavat kangaspakkojen sisällä olevia pahvisuikaleita; näinkin tuen maamme taloutta.
  • Autan pienten lintusten pesänrakennuspuuhia, kun tuuli lennättää ikkunasta pieniä kankaanpalasia ja langanpätkiä
  • Kankaat on ostettava nyt, ennenkuin mies jää eläkkeelle ja tulee mukaan ostoksille.
  • Joku muu on jo keksinyt keräillä sianvatsoja.
  • Kukaan ei ole kieltänyt.
  • Kankaiden ostaminen ei ole moraalitonta, laitonta eikä lihottavaa!
Näin se vaan on, eikö olekin! Kangasvarastoni on mittava, mutta tänään viimeksi olen sitä jo verottanutkin. Samoin on lankojen kanssa. Nyt olen ne inventoinut, joten niiden todellinen määrä kertoi jo sen, että jotain on asialle tehtävä. Niinpä olen nyt julistanut itseni ostolakkoon ja sitoudun kuluttamaan pois nuo varastoni järkevästi ja järjestelmällisesti. Muistuttakaa minua, jos meinaan lipsua, sillä siinä hommassa olen aika taitava...
 
Tänään on muuten meidän 24. hääpäivä! Samoin tänään on kulunut 44 vuotta äitini kuolemasta. Vein työpäivän jälkeen äidille sen perinteisen tummanpunaisen ruusun haudalle!
 
Mukavaa loppuviikkoa, olkaapa kiltisti!
 
 
 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Rakkaudesta vanhoihin esineisiin

Mikähän siinä on, että vanhat, kuluneet, nuhjuiset, rähjäisetkin esineet ovat usein niitä kaikkein rakkaimpia? Meillä on paljon vanhoja esineitä kotona, mutta niistä ehkä vanhin ja melkeinpä ehkä rakkainkin on tämä:

Vanha postiarkku

Vuosiluku kannen sisäpuolella
 
Tämä on peräisin äitini kotoa Kuusamosta. Se on ilmeisesti tosiaan vanha postiarkku, jonka ikä selviää sisäpuolen vuosiluvusta. Se on murrettu rikki, kun joku on ilmeisesti epäillýt sen sisältävän jotain arvokasta. Koruja, rahaa, aarteita tai jotain vastaavaa... Meillä oli siinä Aku Ankkoja, kun minä olin pieni. Aarteitahan ne ovat nekin. Muistan, että tämä on ollut meillä aina. Minun mukanani se on nyt kulkenut ilmeisesti viidessä omassa kodissani, jos oikein laskin. En aio luopua tästä koskaan. Lapseni toivottavasti säilyttävät sen aikanaan hellästi.
 
Muutama viikko sitten sain toisen aarteen! Tämä on peräisin tädiltäni. Eikö ole ihana? Pieni ja suloinen nukkevauvan kehto. Sen maali on kärsinut, mutta malli on kaunis ja perinteinen. Minusta nuo väritkin ovat aivan ihanat. En haluaisi pilata tätä millään, joten luultavasti se ainakin toistaiseksi saa olla tällainen. Ja tuo ihana koiran kuva! Jos tuon kehdon maalaisi, haluaisin saada tuon prikulleen samanlaisen koiran siihen takaisin! Molemmissa päissä on sama kuva ja kuvan kohdat ovat onneksi aika hyvin säilyneet. Eli en uskalla tehdä tälle mitään. Saa olla tällaisena, sillä leikkiin tämä ei tule. Se saa olla kunniapaikalla, koristeena ja sitä ihaillaan hellästi. Suunnittelen siihen patjan, lakanat ja neulotun tai virkatun peitteen tekemistä, kunhan saan mielikuvan siitä, millaiset niistä tulee!



 
Kertokaahan, mitä tykkäätte aarteistani! Onko teillä vastaavia, jotain esineitä, jotka ovat jostain syystä erityisen rakkaita ja tärkeitä? Olisipa kiva päästä kurkistelemaan niitä!
 
 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tämä on SE pizza!

Näyttää kasalta juustoa, mutta...
 
Meillä tehdään silloin tällöin kotitekoista pizzaa. Se ei todellakaan ole mitään kevytversiota, vaan aika tiukkaa tavaraa alusta loppuun. Hehkutin tätä kerran aiemmin ja muutamat ovat kyselleet ohjeen perään. Nyt sitten tulee se suuri ja mahtava pizzaohje, jolla meillä herkutellaan!
 
Pohja:
 
2 dl lämmintä vettä
4 rkl oliiviöljyä
5 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
1 tl kuivahiivaa
½ tl suolaa
 
Pohjan ainekset sekoitetaan ja taikinasta leivotaan "pallo", joka kaulitaan leivinpaperille uunipellille sopivaan kokoon. Joku tahtoo pohjataikinan kohoavan, mutta minä teen pohjan suoraan, annan sitten nousta sen verran, kun uunissa nousee.
 
Päällinen:
 
400g vähärasvaista paistijauhelihaa
1 keskikokoinen sipuli tai sipulisilppua
1 pss Maggi Spagetti Bolognese -kastikejauhetta
vettä tarpeen mukaan
6-7 kpl tomaatteja siivuina
juustoraastetta oman maun mukaan
basilikaa ja oreganoa
 
Jauheliha paistetaan pannulla. Sipulit lisätään joukkoon heti paistovaiheessa. Kastikejauhe sekoitetaan jauhelihan joukkoon pannulla ja lisätään sen verran vettä, että kastikkeesta tulee sopivan "tahnamaista". Kastike levitetään kaulitulle taikinapohjalle. Tomaatinviipaleilla peitellään sievästi. Mieheni lisää tässä vaiheessa mausteita, oreganoa ja basilikaa ja sitten vasta juustoraasteen. Ja yllätys, yllätys, juustoraasteen päälle hän lisää varmuuden vuoksi lisää oreganoa ja basilikaa. Siinä on joku taika, en osaa sanoa mikä!
 
Valkosipulia laitamme vasta valmiin pizzan päälle syödessä. Vaihtelua tähän saa esim. salamia, tonnikalaa, kinkkua, sieniä tai vaikkapa aurajuustoa lisäämällä. Ja on hyvää!
 
 
 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Neuloosin ja sinuiitin vaivaama - mökkihöperö!

Olen yrittänyt kiltisti sairastaa ja levätä, levätä ja sairastaa. Kova yskä ja kuumeilu ilmeisesti johtuvat kunnon poskiontelotulehduksesta, sillä muuta vikaa ei ole löytynyt... (Eikä kannata edes etsiä, ettei löydykään...) Olen lukenut kirjoja, olen katsellut muutaman elokuvankin, mutta ennen kaikkea olen neulonut. Toppaan itseni sohvalle tyynyjen avulla hyvään asentoon ja neulon vaan neulomasta päästyäni. Telkkari voi olla auki taustalla, se ei haittaa, mutta ei jaksa myöskään kauheasti kiinnostaakaan. Neulominen onkin ollut nyt oivallinen keino purkaa tuota tekemisentarvetta, joka muuten alkaa ahdistaa minua. En ole sellainen ihminen, joka haluaa vain olla, möllötellä, vaan kaipaan tekemistä. Koskaan ei olekaan tylsää hetkeä, jos on mahdollisuus neuloa tai vaikka virkata. Ne ovat siitä käteviä hommia, etteivät ne ole sidottuja aikaan, eivätkä paikkaan. Ompelu ja askartelut tapahtuvat tietyissä huoneissa, mutta kudin kädessä voin olla siellä, missä haluan. Kesällä usein ulkona, nyt kotisohvalla sairastamassa.

Martat -lehti 6-7/2011, ohje Anja Aalto.
 
Nämä sitten viimein valmistuivat. Aloitin ne jo kerran aiemmin, purin alun ja nyt sitten Sukkasadon alkaessa päätin kokeilla kuitenkin, miten minun käy. En yleensä ole tehnyt näitä kärjestä aloitettavia sukkia lainkaan, joten se tapa oli kiva opetella. Tiimalasikantapäätä en myöskään ole tottunut tekemään. Siis sekin tuli näissä taas harjoiteltua. Usein sitä tuntuu kangistuvan vanhoihin malleihin ja uusien kokeilusta löytyykin aina uutta virtaa tekemisiin! Suosittelen niille, joilta perussukat syntyvät vaikka silmät kiinni. Kokeilkaa jotain, joka menee ns. mukavuusalueen ulkopuolelle.
 
Toinen juttu on se, että minulla on aina meneillään useampia töitä, enkä koskaan osaa tehdä järjestelmällisesti yhtä työtä alusta loppuun. Tai no, silloin teen, jos muuta ei ole mukana, esim. matkalla. Otinkin kuvan niistä tekeleistä, joita on työn alla neulottavana nyt, tänään....
 
Tulee Broken seediä, raitasukkaa ruskeana ja vihreääkin sukkaa koossa 45...
 
Joulu häämöttää jossain tuolla vajaan parin kuukauden päässä, joten sukkia on vielä neulottavana. Näissä kaksissa miesten sukissa on lankana Novitan 7 veljestä, jota inventaarioni mukaan talosta löytyy hmm... miten sen nyt sanoisi... muutama kerä... Mutta nyt aion ne kuluttaa pois! Broken seedit edelleen Nallesta, joka on sopivan ohutta niihin.
 
Tossukka ja haitarivartinen vauvansukka
 
Tämä tossu on ehkä maailman helpoin malliltaan ja niitäkin aina silloin tällöin neulon. Ensin neulotaan tuo ainaoikein -osuus kahdella puikolla, sitten siirretään silmukat sukkapuikoille ja neulotaan sukan kärki tossuun. Takasauma ommellaan yhteen. Näistä voi tehdä ihan  minka kokoiset tahansa. Lankana Novitan 7 veljestä. Vauvan haitarivartinen sukka on myös Novitan lankaa, muistaakseni se on Bambino -nimistä, sillä vyöte on siitä kadonnut aikojen kuluessa.
 
Isäntää huvittaa tämä keskeneräisten näyttely, mutta minkäs seepra raidoilleen tekee, sellainen minä olen neulojana! Monta rautaa tulessa on muutenkin, miksei siis neulomisessa!
 
Maanantaiaamuna toivon mukaan pääsen siis töihin! Olen ollut ensin viikon syyslomalla ja sitten viikon sairaslomalla, joten kyllä olisi viimein aikakin päästä työmaalle! Toivon vaan, että ääni kestää, eikä kuume nouse enää uudelleen. Kuurit on syöty, mutta tämä viimeisin toki vaikuttaa elimistössä vielä pitkän aikaa, vaikka menikin kolmessa päivässä. Tehokas yskänlääke yöksi, jotta saamme nukuttua isännän kanssa ja kaiken pitäisi sujua taas! Mökkihöperöä ei minusta kuitenkaan päässyt tulemaan, kiitos neulomisen ja ihanan perheeni, joka on minua pitänyt ajan tasalla maailman menosta. Työkaverien puhelut ja viestit ovat myös tärkeitä, sillä heidän kanssaan olen saanut olla välillisesti mukana työasioissakin. Kiitos niistä heille! Nyt taidan lähteä pehkuihin odottamaan Nukku-Mattia, joka onneksi on muistanut yleensä tulla ajoissa!
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
P.S. Muista osallistua arvontaani sivupalkin linkistä!
 
 
 

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kätevät kaverini

Pakko esitellä teillekin muutama kätevä kaverini, joista en luopuisi ihan pienellä rahalla! Kuulun erilaisiin askartelu-, kierrätys- ja käsityöryhmiin Facebookissa ja siellä kovasti joku kyseli käyttökokemuksia Dremelistä. Innostuin esittelemään hänelle tämän oman Dremelini ja päätin nyt sitten kertoa siitä myös teille.

Dremel Sylus

Ladattava, johdoton ja näppärä kaveri
 
Sain tämän Dremel Stylukseni äitienpäivälahjaksi mieheltäni jo useampi vuosi sitten. Toki niin, että mies tiesi minun sellaista himoitsevan, joten sain mitä halusin! Perinteisestä Dremelin laitteesta poiketen tämä on tosiaan johdoton, ladattava laite, jolla on helppo naisihmisenkin käsillä työskennellä. Siinä on säädettävä kierrosnopeus, jonka ansiosta sillä voi porata, hioa, katkaista ja kaivertaa vaikka mitä materiaaleja. Nukkekotijuttuihin ja miniatyyrihuonekaluihin, leluihin ja muihin pieniin esineisiin on helppo tehdä vaikka mitä juttuja, kun on riittävän kätevät apuvälineet. Ai että, minä niin tykkään tästä! Se on kevyt, silti jäpäkkä, eikä tunnu lelulta, vaikka onkin muovikuorinen. Laadukas, toimiva ja mitähän muita adjektiiveja tähän vielä laittaisinkaan... Suosittelen näpertäjän kaveriksi!
 
Toinenkin Dremelin laite minulta löytyy. Tämä osui muutama vuosi sitten silmiini poistohinnalla Prismassa. Nimittäin tämä tuikitarpeellinen liimapistooli. Se on isompi kuin muut liimapyssyt, joita minulta löytyy, ja kivasti seisoo oman runkonsa varassa työpöydällä, alustallaan. Siitä saa hyvän otteen ja se on helppo käsitellä, mutta silti riittävän jämäkkä. Suosittelen, jos liimapyssyä aikoo pitkäaikaisempaan käyttöön hankkia! Hintaa on enemmän kuin halpisliimapyssyillä, mutta käyttöikää on myös moninverroin enemmän, ainakin, jos paljon tarvitsee kuumaliiman kanssa touhuta.
 
Kuuma ja kätevä kaverini
 
Vielä yhtä Dremelin laitetta himoitsen... Jospa se joulupukki kuulisi tämän toiveeni ja pakettiin päätyisi tällainen tulevana jouluna! Nimittäin Moto-Saw, joka on kuvio- eli lehtisahauslaite. Sen voi kiinnittää työpöytään ja käyttää kiinteää aputasoa tai sen voi myös irrottaa aputasosta ja sahata ns. vapaalla kädellä. Sillä on kiva sahailla kaikenlaista esim. vanerista, joka on suosikkimateriaalejani. Paljon ideoita on takataskussa odottamassa, kunhan saisin alkaa toteuttamaan tällä. Ja koska sitä minulla ei vielä ole, nappasin kuvan maahantuojan nettisivuilta. Joulupukki hoi! Kurkkaapa tänne!
 
Kuva: Dremeleurope.com
 
Kuva: Dremeleurope.com
 
 
Mitäs tykkäätte? Olisiko näissä ideaa ja apuvälineitä teidän touhuihinne?
 
 
 
P.S. Muistathan arvontani, johon voit osallistua 31.10. klo 21.00 saakka vaikkapa tästä!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Neuloosin ja poskiontelotulehduksen yhdistäminen

Kiva, kun mukaan on tullut uusia lukijoita taas! Tervetuloa, kiitos ja anteeksi... Täällä taas sekoillaan!
Olen nimittäin sairaslomalla. Pitkittynyt flunssa teki sitten kunnon poskiontelotulehduksen, johon sain antibiootit maanantaina. Nuha ei vaivaa juurikaan, eikä kuumettakaan enää onneksi ole, mutta tämä armoton yskiminen! Se on aivan kamalaa, kun ei voi nukkua, eikä jaksa tehdä mitään. Päänsärky on julmetun kova, kylkeä pistää ikävästi yskiessä ja ylävatsan lihakset huutavat armoa! Eikä talossa ole yhtä ainutta päänsärkyyn tehoavaa lääkettä, kun unohdin maanantaina apteekissa käydessäni ostaa niitäkin lisää... Onneksi isäntä tulee pian ja saan lääkkeeni! Siihen asti koitan lievittää kipua parhaani mukaan omin voimin!

Olin syyslomalla aktiivisella tuulella ja aloitin lankavarastojeni inventoinnin. Niin, aloitin tosiaan, nyt se homma ei etene yhtään, kun olen ihan voimaton. Lankalaatikot lojuvat levällään, keriä on siellä täällä ja vaakakin nököttää keskellä pöytää edelleen... Huh, mikä kaaos! Onneksi isäntä on tottunut, eikä meillä nyt ole vieraitakaan tulossa, kun tähän "pöpöpesään" tarvittaisiin varmaan hengityssuojainta... Innostusta tuohon lankainventaarioon sain varmaan tästä kroonistuneesta neuloosistani, jonka takia olen neuloskellut innolla varmaan enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä! Olen aina ollut lankahamsteri, joten tiesin varastoissa olevan yhtä ja toista, mutta ihan tarkkaa kuvaa ei ollut varastojen määrästä.

Aloinkin sitten tonkia noita laatikoita, joissa lankoja oli. Lähinnä säilytän niitä muovisissa, kannellisissa laatikoissa, pölyyntymisen ja tuholaisten estämiseksi. Lajittelin langat, punnitsin ne ja kirjasin määrät ylös laaduittain. Ja niitähän riitti! Puuvillaiset ja huopuvat villat + hahtuvalangat ovat kokonaan vielä laskematta! Muut vaiheessa edelleen, ties miten kauan!

 
Tässä laatikossa on pelkästään 7 veljestä ja n. kuusi kerää sitä vastaavaa Novitan Jussia! On siinä muutama kilo kyllä, sillä laatikko on iso, vaikka kuva ei ehkä sitä kerrokaan. Vajaita keriä on runsaasti, mutta myös täysin aloittamattomia, ties miten kauan neulomista odotelleita löytyy. Ja jopa useita samanvärisiä, kun olen unohtanut jo omistavani samaa lankaa ennestään...
 
Näitä on kertymässä vaikka kuinka, tässä vain alkuja...
 
Laitoin keittiön tuolille korin, johon heittelin 7 veljestä -langanloppuja, joita myös löytyy runsain mitoin. Näistä löytyy sitten helposti raitavärejä ja jotain pientä tarvetta varten jopa pikkukeriäkin. Pitäisi sitten keksiä joku kiva säilytysjuttu näille pikkukerille, jotta ovat helposti käsillä tarvittaessa, mutta suojassa pölyltä ja muulta. Ei kissalta, sillä Paavo ei lankoihin sekaannu.
 
Kumpa jaksaisin jatkaa urakkaa loppuun pian! Ensinnäkin haluan huushollin siistiin kuntoon, toiseksi olisi jännä tietää, minkälaisia lukuja saadaan, kun kaikki on punnittu. Sitten jatkossa neule- ja virkkaustyön valmistuttua punnitsen taas, jotta saan merkittyä kulutuksen vähennykseksi kirjanpitooni. Joku kiva vihko täytyy varmaan ottaa käyttöön. Nyt kirjasin vaan sikin sokin lehtiöön, joka keittiössä tekee monenlaista virkaa...
 
Sitten seuraa LOPPUKEVENNYS:
 
Kuvassa on mieheni 80-luvun treenipaita, aika hirveä, vai mitä! Se tuli yhtäkkiä mieleeni, kun täällä podin vaivaisena. Nimittäin meidän kuopus, 20-vuotias Poikanen, käytti tätä kaikkiin pikkupoikana potemiinsa särkyihin lääkkeenä. Ja se kuulemma toimi! Se kiedottiin välillä päähän, välillä käteen tai jalkaan, riippuen siitä, missä kipu oli. Ja mahakipuihin se toimi laittamalla paita vatsan iholle suoraan. Ihana Poikaseni! Totta kai iskän paita auttoi!
 
Nyt päätin kaivaa sen esiin, kun jostain se muistui mieleeni! Auttaiskohan se minuakin? Vai pitääkö käydä hakemassa oman isäni paita lainaan? Jos nyt kokeillaan kuitenkin ensin tällä! Aluksi kiedon sen päähäni, jos se vaikka toimisi... Kerron sitten epätieteellisen kokeeni tuloksista myöhemmin!

Hirveä, ihana parannuskeino, "iskän paita"
 
Parempaa huomista toivoen!
 
 
P.S. Nyt se mies tuli, ja meinasi kuolla nauruun tuon paidan nähdessään...
 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kuumetta ja kissatappelua!

Kuumetta on siis minulla, 38 näytti mittari vielä äsken. Poskiontelotulehdus on meneillään flunssan jälkitautina. Antibiootit sain tänään ja kolmen päivän pakkolevon kotosalla. Minä olen tunnetusti aika huono olemaan töistä poissa, varsinkin nyt kun olen ekaluokan opettajana. Jotenkin tunnen vastuullisena tuon tehtävän, enkä halua lasten olevan mitenkään "tuuliajolla". Vaikka tottahan sijaiset osaavat ja meidän luokan ihana koulunkäyntiohjaaja on myös myös ammattitaitoinen ihminen. Ja minulla on myös työparina erityisopettaja, jonka käsiin uskoisin kenet tahansa. Silti, koen jotenkin syyllisyyttä, vaikka lääkärin määräämänä kotiin jäänkin.

Kun lähdin päivällä lääkäriin, yllätin etupihalta ketun. Kettu hipsi nopeasti metsän suojaan ja saman tien pensaikosta ilmestyi meidän Paavo, jolla roikkui suupielestä ketun karvoja kunnon tuppo! Pelkäsin kissan puolesta ja ajoin kettua vähän kauemmaksi pihasta tömistelemällä ja taputtamalla nahkahanskoin kovaa. Huusinkin sille jotain pelästyksissäni. Kissa naukui, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Panta oli kadonnut sen kaulasta.

Tulin sitten lääkäri- ja apteekkireissulta tunnin kuluttua ja kissa tuli iloisesti hölkäten pihalla vastaan. Se tuli sisään ja tarkistin nopeasti sen turkin. Se oli ehjä, ei haavoja, eikä näkyviä vammoja. Nyt kissa on kuitenkin lepäillyt uupuneena koko päivän ja makoilee tuolla vieläkin. Kehrää ja antaa kyllä silitellä itseään. Kun se on aiemmin tapellut, siihen ei saanut koskea, vaan se sähisi. Nyt vaan toivon, ettei sille aiheutunut mitään vakavampaa. Kunnon tappelun jälkeen voi olla hakattu olo, joten antaa sen toipua huomiseen. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin.

Tappelupukari eilen illalla

Missäs sen parempi nukkua, kuin mamman sängyssä...
 
Onneksi tästä on selvitty näinkin vähällä. Pari kertaa on kuvattu, tikattu ja kuljettu tötterö päässä.
 
 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Viimeiset vapaat - maanantaina töihin!

Näkymä illalla juuri pimeän laskeutuessa.
 
Hämärä ja rakeinen kuva näkymästä meidän etupihan puolelta. Pellolla ei ole enää juurikaan lunta, mutta se vähä, mitä on jäljellä on jäässä nyt. Tiet ovat liukkaat, melkein peilijäässä.
 
Olga-sukat valmistuivat eilen. Heti uutta puikoille!
 

Olen neuloskellut uusia Broken seed-sukkia, mutta tällainen tuli yhtäkkiä vastaan!
 
Siis höh! Langassa on ensinnäkin ruma värivirhe, joka on kuin veritahra! Neuloin niin vauhdilla, etten tuota edes noteerannut ensin ollenkaan. Onneksi pääsin vain muutaman kerroksen sen ohi, kun tuli stoppi. Langassa piti alkaa punaisen raidan muodostava kohta, mutta kuinka ollakaan, punaista oli vain n. 45-50 cm ja sitten solmu. Solmun jälkeen lanka jatkui vihreänä! Argh! No, purin sukasta nuo keltaiset kerrokset ja etsin uuden keltaisen raidan. Leikkasin välistä huonon osan pois. Mutta silti harmittaa! Laitoin Facebookin Voihan villasukka-ryhmäänkin kyselyn, josko muillekin on käynyt näin. Ja mitä ilmeisimmin on!
 

Uusi kannu kokoelmaani
 
Kävin viikolla tätini luona ja sain tällaisen ihanan kannun! Kannu on mummuni vanha ja Arabian valmistama! Eikö olekin kaunis! Aika jännä tuo kuviointi siinä.

Näitä purkkeja muistan lapsuudestani
 
Sain myös pari tällaista kivaa, vanhaa purkkia. Nämä ovat myös mummuni peruja. Muistan ihan tarkasti mummun keittiöstä senkin, missä kaapissa noita purkkeja säilytettiin. Nyt mietin, miten näitä uskallan puhdistaa, kun niistä on tuo kuvio ja teksti jo vähän himmenneet. Pelkään jynssäämisen olevan niille vähän liian raju toimenpide. Onko vinkkejä kellään, mikä olisi toimiva ja hellä puhdistustapa?
 
Kirppislöytö
 
Viikolla löysin myös kirppikseltä tämän Brukan postilaatikon. Se on niin "mun näköinen", että mieheni kertoi heti tienneensä minun nappaavan tuon. Hän kulki nimittäin edelläni ja huomasi tuon ensin. Jäi sitten katsomaan, tartunko siihen vai en. Ja minähän tartuin, kun se maksoi vain 4 euroa. Ensin ajattelin sitä leikkimökin seinään, mutta enpä taidakaan viedä sitä sinne. Ehkä se päätyy meidän tuulikaapin seinälle, lähinnä vaan koristeeksi. Pieni ja soma kun on!
 
Jonotusnumero lounaspaikasta
 
Tuli lomalla myös syötyä ulkona. Käytiin miehen kanssa lounaalla yhtenä päivänä ja pojanpoikia käytin sitten Mäkkärissä perjantaina. Olipa kiva viettää rauhassa aikaa poikien kanssa. Kävimme myös kiertelemässä kirppiksellä ja haimme Maija-serkun päiväkodista. Kyllä oli Maijallakin hymy korvissa, kun serkkupojat olivat mukana hakemassa! Olenkin haaveillut, että otan kaikki kolme lapsenlasta tänne yhtä aikaa yökylään, jotta saavat sitten leikkiä pitempään yhdessä. Kiva katsoa, miten pienet toisistaan tykkäävät!
 
Niin se loma lähestyy loppuaan! Nyt heittäydyn isännän viereen sohvalle ja maistan vähän lakuja!
Mukavaa illan jatkoa kaikille! Muistakaahan osallistua arvontaani!
 
 

Arvonta käynnistyy nyt!



Nyt on taas aika lupaamani arvonnan käynnistyä. Pikkuisen annoin etumatkaa Facebookin puolella jo, mutta molemmissa voit osallistua. Tällä kertaa sinulla on mahdollisuus voittaa ns. ikikalenteri. Se on puuta ja kaunis, puhtaan valkoinen. Lisäksi mukana seuraa pieni yllätys voittajalle!

Säännöt ovat ne vanhat tutut:

1.arvan saat kommentoimalla tätä postausta. Muistathan jättää nimimerkin ja sähköpostiosoitteen, jos olet anonyymi.

2.arvan saat kirjautumalla lukijaksi tai olemalla jo lukijani.

3.arpa napsahtaa niille, jotka jakavat arvontapostauksen Facebookissa tai linkittävät tämän postauksen omaan blogiinsa. Käytä yläpuolella olevaa kuvaa.

Muistathan mainita, monellako arvalla osallistut! Arvonta-aika päättyy 31.10.2013 klo 21.00.

Salaisen jouluystävän paketti

Ihana enkelikoriste ja herkkusuklaa
 
Sain eilen ensimmäisen paketin Salaiselta jouluystävältäni. Paketista löytyi rasia Kalev-suklaata, joka oli muuten hyvää! Avasimme sen tänään päivällä ja nautimme kahvin kanssa. Ai, että oli makoisia konvehteja! Lisäksi mukana oli tuo ihana, kaunis enkelikoriste. Sen tulen varmaan joulun aikaan laittamaan kuusen oksalle, sillä se on kertakaikkisen kaunis! Kiitos, ystäväni!
 
 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

FLOW kosmetiikan shampoopalat!

Kävin eilen hakemassa hiljattain loppuun kuluttamani shampoopalan tilalle uuden, samanlaisen, hyväksihavaitun ja tutun! Niin mahdottoman riittoisaa tämä on, että ainakin 4 kk olen tuon kanssa hiukseni hoitanut päivittäin!

FLOW kosmetiikkahan on hyvinkääläinen firma, jonka myymälä sijaitsee kätevästi Willan pohjakerroksessa. Siellä meinaa mennä pää sekaisin, kun kaikkea ihanaa löytyy meikeistä ja voiteista eteerisiin öljyihin! Minulla on monia tämän yrityksen tuotteita käytössä, enkä varmasti niistä vapaaehtoisesti luovu koskaan. Verkkokauppa yrityksellä on myös, käy ihmeessä kurkistamassa sinne! By the way, tämä ei ole maksettu mainos, kerron tämän ihan vaan oman tyytyväisyyteni takia. Jos jostain tuotteista tykkää, on kiva kertoa siitä myös muille!

 
Tyttärelle ostin Olut & Muna -shampoopalan, jonka luvataan ryhdistävän hentoja ja velttoja hiuksia. Minulla oli sellaiset ainakin 40 ensimmäistä ikävuottani ja tyttärellä on nyt. Hänellä on pitkä tukka, jota on kyllä runsaasti, mutta kun hiuslaatu on ohut, toivon tämän olevan hänelle mieleinen tuote.
 
Itselleni ostin tutun Kehäkukka -shampoopalan. Se on tarkoitettu kuiville ja normaaleille hiuksille. Minusta on ihanaa, kun tällä pestessä luonnonkihartava, lyhyt tukkani saa jotenkin paljon jämäkämmän tunnun. Hiukset ovat puhtaan ja raikkaan tuntuiset. Päänahka tykkää tästä myös.  
 
Nyt sitten nautitaan eilisen ostoksen tuottamasta mukavasta olosta!
 
 
 
 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Matkaan lähden, matkaan lähden...

Ei, en sittenkään lähde, mutta laukut odottavat valmiina oven suussa. Olen ihastunut vanhoihin matkalaukkuihin, joita ihmisellä ei kai vaan voi koskaan olla liikaa! Näitä on nyt neljä, joten tämä pino on kyllä valmis, mutta ainahan voisin kasata uuden pinon, vai mitä? Pyydän anteeksi huonoa kuvien laatua, sillä valoa ei ole paljon ja kännykkäkuvat eivät oikein laadulla juhli...

Tässä on meidän laukkupino koko komeudessaan!
 
Alimmainen, iso laukku on kirppislöyty tältä illalta! Maksoin siitä kympin. Siinä on rumat teipinjäljet, mutta mietin parhaillaan, miten tämän voisin tuunana kuntoon. Tai sitten annan sen vaan olla tuollaisena, kun ei se edes paljoa tuolta näy. Seuraavana on isäni vanha ns. Amerikan arkku, joka on oikeasti tyttären omaisuutta. Hän antoi sen minulle hellään hoitoon, koska hänen huusholliinsa se ei nyt sopinut. Sitten vaalea beige matkalaukku, joka on löytö kierrätyskeskuksesta. Se maksoi huikeat 2 euroa! Yksi kulmapala puuttuu, mutta sen saa laitettua paikoilleen, koska se oli kuitenkin mukana laukun sisällä. Musta laukku ruskeillä kanttauksilla on kaikkein kaunein ja hyväkuntoisin. Se on mummuni vanha matkalaukku ja peräisin jostain 1930-luvulta. Siinä on myös uudempi nimilappu, jonka käsiala on selvästi vaarini kirjoittamaa. Mummun tuttu osoitehan siinä on!
 
Matkalaukkujen päällä on hieno vanha käsilaukku, joskin aika reilun kokoinen sellainen. Se on nahkaa ja kova, hyvin muotonsa säilyttävä malliltaan. Aivan selkeästi laadukas laukku! Mummuni vanha sekin, ilmeisesti ainakin 1950-luvulla se on vielä ollut käytössä. Sen vieressä on pieni ylellisyys! Kirjekuorimallinen iltalaukku, jonka sisällä on suloinen meikkipeili! Onkohan tämä strutsinnahkaa, kun on tuollainen "nyppyläinen"?

Tässä käsilaukku, iltalaukku ja kaunein matkalaukku näkyvät paremmin.

Naisellisia, ihania, aikansa ylellisyystuotteita, jotka kestävät aikaa hyvin. 


Valmiina matkaanlähtöön on tämä seuraava kaveri myös! En voinut vastustaa kiusausta, kun tämä pää hiukan kallellaan katseli minua. Käytettyhän se on, mutta siisti ja hyväkuntoinen. Kotimainenkin. Tai niin ainakin kertoi myyjän edustaja, Saviaholla, Hyvinkäälllä. Tästä löytöjen kaupasta on tulossa kunnon esittely lähiaikoina.
 
Prinsessan uusi ratsu, joka odottaa kuljetusta hänen luokseen.
 
Mukava lomapäivä kaiken kaikkiaan!
 
 

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kuulumisia lauantai-iltapäivänä

Viimeisimmät kokonaan valmiit tekeleeni!
 
Neuloosi vaivaa kovasti, joten loma tuli oivalliseen saumaan. Pakonomaista neulomista kutsun neuloosiksi, erotuksena neuroosista... Mutta lähimaastossa liikutaan kuitenkin.


Höyryttämistä odotteleva, kärjestä aloitettu sukka...
 
En ole mitenkään taitava tässä kärjestä neulomisessa, joten tämä on saavutus, josta olen ylpeä. Sille vielä pitäisi tuottaa kaveri ja höyryttää sukat siisteiksi. Tuo varren röyhelöreuna on oma muunnelmani mallista. Näytän sitten valmiina tarkemmin näitä vielä.

Olga-sukat, uusin ihastukseni... Näihin jää tosi pahasti koukkuun!
 
Olga-sukkien tarina on kiinnostava. Löysin ohjeet netistä ja monenlaisia versioita näistä on tehtykin. Itse päätin tehdä ensimmäiset ilman raidoitusta, jotta tuo kaunis kuvio varressa pääsee oikeuksiinsa. Myöhemmin väreissä sitten, kun nyt kerran koukkuun jäin!

Uutta lukemista, lestadiolaisen nuoren äidin elämästä kertova mielenkiintoinen kirja!
 
Sain viimein kirjastosta varaamani Taivaslaulun, joka on kyllä hyvä! Lukeminen kannattaa aina, myös lomalla, eikö niin. Tässä mielenkiintoinen aihe, johon tutustuminen on hyväksi varmasti meille kanssakulkijoille. Lisäksi Pauliina Rauhalan kerronta on mukavan uudenoloista, vaihtelevaa.

Päivän kirppislöytöni, 4 eurolla!

Lauantain kirppiskierroksella ihastuin tähän harmaaseen taittotuoliin, jossa oli siisti, virheetön maalipinta. Se asettui  nyt oven pieleen odottamaan talven tuloa, mutta jatkossa sen paikka voi olla vaikka missä. Se on kevyt ja mukava, joten sen voi vaikka tarvittaessa siirrellä mukanaan. Ja toisaalta, siinähän voisi olla kiva paikka kukkaruukullekin, vai mitä sanotte!
 
Nyt pienet nokoset ja sitten hakemaan meidän prinsessaa mummulaan yökylään!