Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

torstai 28. marraskuuta 2013

Se lampunjalka!

Kaipailin vasta hiljattain tekemässäni postauksessa lampunjalkaa aiemmin ostamaani varjostinta varten. Jalkalamppuja on näkynyt kirppiksillä joskus, mutta ei mieluisia tai hinnaltaan kohtuullisia. Kunnes sitten tulikin vastaan ihmeen täydellinen ja hinnaltaankin sopiva lampunjalka...

Siinä se on!
 
Tämä oli hyvinkin reppanan näköinen siellä yksin, ilman varjostinta nököttäessään. Mies jo sanoi, ettet kai sinä tuota aio ostaa, mutta minä pidin pääni. Hinnan kuultuaan mies totesi, että kaipa sen voi ottaa, vaikkei se kummoinen olekaan. Tämä nimittäin maksoi peräti 2 euroa! Kun varjostin maksoi aikanaan kirppiksellä 4 euroa, on kokonaisuuden kuuden euron hinta varsin kohtuullinen.
 
Siinä on tummaa puuta ja metallia vuorotellen, ja päällä oli vielä lappu, jossa luki: "Toimii". Nappasin sen saman tien kainalooni ja kiersimme loppuun kirppiksen muut pöydät. Mies teki puolestaan löydön myös. Sen hän nappasi kainaloonsa ja kysäisi vain nopeasti, että haluanko sen. Ja minähän halusin, koska olin sellaista himoinnut jo aiemmin. Huomenissa otan siitäkin kuvat ja kerron, mitä sen löydön suhteen on suunnitteilla.

Mutta mitäs tykkäätte tästä nurkastani? Vanhat matkalaukkuni ja se "itulaatikko" eli puinen sohva, uusi lamppu varjostimineen, sekä niiden edessä rakas, kulunut nojatuolini, joka on tahallaan rajattu kuvasta pois... Se tuolin irtohuppu kun on vaiheessa edelleen, tunnustan sen. Minä viihdyn, sillä lukunurkka, aamukahvinurkka, kissan leponurkka ja vaikka mikä. Mutta kodin lempipaikkojani se kyllä ehdottomasti on. Kaikki on vanhaa, peritttyä tai kierrätettyä! Seinältä katselee kuva vaaristani, joka tosin on saatu ihan uutena lahjaksi. Se on Tapio Hailin työstä taiteilijan perikunnan luvalla kopioitu. Vaarin kuvan rinnalla ovat lastenlasten kuvat, joten rakkaitani on "läsnä" tässä tilassa aina.
 
Viikonloppu lähestyy, joten nauttikaahan ensimmäisen adventin tunnelmasta!
 
 

Salaisen jouluystävän paketti

Eilen se taas tuli! Ihana paketti salaiselta jouluystävältäni! Iloinen yllätys löytyi postilaatikosta, kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin. Ja niin oli mieluisia juttuja juuri sillä hetkellä!

 
Virkatut enkelit ovat tosiaan kauniita! Ne on tärkätty koviksi, joten näyttävät varmasti joulukuusessa kauniilta. Mukana oli myös kahvia pikkupaketti ja suklaata, eli Geisha-kohvehteja. Niiden kanssa kyllä kävi niin, että söin saman tien osan, enkä edes kuvaa saanut otettua ennen sitä. Mutta hyviä olivat ja todelliseen tarpeeseen tulivat työpäivän jälkeen. Kiitos sinulle, Mirja, joka siis paketin lähettäjä olet. Olitpa osannut juuri minulle mieluisia juttuja keksiä. Vielä kun olisi ohje noihin enkeleihin, voisin itsekin virkkailla muutamia.
 
Salaisen jouluystävän viimeinen kierros on menossa ja minun pakettini on vasta lähdössä matkaan. Pian saan postiin sen ja vastaanottaja toivottavasti tykkää siitä, kuten minäkin näistä saamistani paketeista.
 
Huominen onkin joulunalusaikaa parhaimmillaan. Luvassa on adventtikirkko oppilaitteni kanssa ja illalla marttayhdistyksemme pikkujoulut. Mukava juttu on sekin, että Poikanen tulee lomille viikonlopuksi ja yllätti äitinsä kysymällä, voiko tulla tänne ainakin yhdeksi päiväksi. Voi, voi ja voi! Mikäs sen mukavampaa, kuin äitin oma sivaripoika lomilla vanhempien luona. Omassa asunnossa kun ei odottele kukaan, niin kotiin on aina kiva tulla. Kissakin kaipaa velipoikaansa, joka muistaa antaa Paavolle erityisen huomionsa aina meillä käydessään.
 
Mukavaa torstai-iltaa ja loppuviikkoa myös!
 
 
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viikonloppu pikkupoikien maailmassa

Tänä viikonloppuna mummulan "ilmatilan" valtasivat pojanpojat, Tee (8v.) ja Ee (6v.). Nämä kaksi ovat esikoiseni, Maitomiehen, poikia ja isänsä ilmettyjä kaksoisolentoja molemmat. Mummulassa ovat tottuneet yöpymään ihan pienestä saakka, sillä pisimmillään ovat olleet kokonaisen viikonkin hoidossa meillä. Mitä isommaksi ovat kasvaneet, sitä vähemmällähän mummu ja pappa pääsevät, sillä pojista on toisilleen seuraa ja he ovat tottelevaisia ja "helppoja" lapsia. Ehdin hyvin leipoa samalla, kun pojat touhusivat mummulan lelukaapin aarteiden kanssa. Pienemmän serkkunsa kanssa se ei vielä oikein onnistuisi, sillä hän kaipaa enemmän vahtimista ja seuraakin. Ehkä sitten, jos yhdistäisin pojat ja Prinsessan, voisin jättää pikkuisen hetkeksi poikien kanssa leikkimäänkin.

Yökyläily on minullakin ollut harrastuksena pienenä tyttönä, sillä tykkäsin useinkin jäädä mummulaani yöksi, ihan muuten vaan. Mummu antoi ehkä valvoa vähän myöhempään. Oli myös mukavaa, että mummulassa katsottiin telkkaria illalla vielä uutisten jälkeenkin, mitä kotona ei ikinä saanut tehdä. Muistankin monet lännenleffat ja mm. Euroviisut, joiden aikaan oli jännittävää yöpyä mummulassa ja katsoa yhdessä mummun kanssa myöhään telkkaria. Hauskaa oli se, että myös pikkuserkkuni sai jäädä yökylään ja silloin kiherrettiin myöhään omia hauskoja juttujamme.

Meidän pojat kyllä valvoivat ehkä pikkuisen tavallista myöhempään, mutta lähinnä ilta meni pelejä pelatessa. Olen säästänyt lasteni pelejä ja ne ovatkin nyt kovassa käytössä. Jukka -merkkinen Bingo Onnenpyörä on palvellut uskollisesti 26 vuotta jo. Myös Kummituslinna-peli oli suosittu eilen illalla. Mummu pelaa mukana, myös jääkiekkoa piti pelata minunkin. Pappa on ulkoistanut pelihommat minulle. Hänelle sitten kuuluvatkin nuo retkeily-, ulkoilu- ja korjailuhommat.

Sunnuntaina kävimme vielä McDonaldsilla syömässä ja sen jälkeen läheisessä puistossa leikkimässä. Puistossa on veturi, joka on vielä tämänikäistenkin poikien mielestä kiva. Ikävä kyllä nuoriso oli sotkenut veturin aikamoiseen kuntoon. Pojat sitä kyllä hiukan hämmästelivät, miksi pitää tehdä sellaista. Onneksi se ei kovasti leikkejä haitannut. Itse ihmettelen, miksi nuoret "merkkaavat" leikkipaikat yms. tägeillään ja rivoilla kirjoituksillaan, syljellä ja muilla eritteillään, rikotuilla pulloilla ja roskilla. Ovathan hekin olleet vasta muutama vuosi sitten näiden leikkipaikkojen varsinaista kohderyhmää, eikö vaan.


Kuljettaja

Salamatkustaja

Jäinen keli teki vähän haastetta lisää

Veturin kyljessä olevaa nimitaulua olivat nuoret "säätäneet" omaan makuunsa sopivaksi.
 
Iltapäivällä pojat palautettiin kotiinsa ja mummu rentoutui pienellä kirppiskierroksella. Sen jälkeen olikin päiväunien aika, joten siinä se viikonloppu menikin äkkiä. Huomenna alkaa taas uusi, kiireinen työviikko. Joulujuhlakin häämöttää jo lähellä, joten harjoittelua olisi hyvä aloittaa. Mutta apua! Mitähän ihmettä sitä keksisi ekaluokalle sopivaksi esitykseksi?
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Valmiit Domino-keksit ja pienen käsilaukun paino

Nyt sain viimein aikaiseksi ommella kaikki loputkin virkkaamani matikkavälineet, eli nämä hauskat Domino-keksit valmiiksi. Olen hirmu laiska viimeistelijä, joka tekee kaikenlaista innolla, kunnes sitten siinä päättely- tai kasausvaiheessa tuleekin stoppi. Onneksi nämä sitten kuitenkin sain kasaan, sillä haluan viedä ne luokkaani oppilaiden avuksi ja iloksi. Ruskeaa lankaa riitti 17 keksiin ja mietinkin, miten outo lukumäärä. Sitten välähti! Minullahan on 17 oppilasta, joten määrä on sittenkin sopiva.

Tässä Dominot Anskulta saamassani korissa.
 
Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, miten paljon tuollainen minikokoinen käsilaukku tai oikeastaan olkalaukku oikein painaa. Punnitsin keittiön digitaalivaa'alla laukkuni ja painoa oli 745 grammaa! No, huh huh! Eipä auta muu, on pakko kurkistaa, mitä laukku on ns. syönyt. Ja olihan se tosiaan syönyt vaikka mitä!
 
"Kevyt, pieni laukkuni" onkin sisältä aikamoisen tilava...

Joopa, joo! Nolottaa kyllä!
 
Sisällä oli noin 60 nenäliinaa, 24 kassakuittia, kolme huulirasvaa, huulipuna, kampa, vanha maihinnousukortti, rahapussi, puhelin, huultenrajauskynä, Betty Boop-pastilleja metallirasiassa. Koti-, työ- ja autonavaimet, Savetteja, Ventoline-kiekko, muistitikku, migreenilääkkeitä pahan päivän varalle ja vielä kynsiviila, mittanauha ja kolikko. Nyt sain viimein inspiraation ja siivosin laukun. Painoa lähti kassakuittien ja nenäliinojen muodossa roskiin - peräti 6 grammaa keveni laukkuni... Hmm. Olikohan tämä kaikki tavaramäärä oikeasti tarpeellista?

Mitä isompi laukku, sitä enemmän kannan tavaraa mukanani. Pikkuhiljaa sinne kertyy tavaraa, joten ehkä pitäisi viikkosiivous järjestää kodin lisäksi myös laukkuun. Ja reppuun. Ja autoon. Ja työpöydälle. Ja ompeluhuoneen työpöydälle. Ja, ja, ja... Tunnustan. En ole kovin järjestelmällinen ihminen, joten ehkä kesäksi siivoan laukun taas. Tai kun sen paino ylittää kilon. Tai kun sen vetoketjut eivät enää mahdu kiinni.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Sairasloman loppu

Huomenna palaan töihin! Voi, että olenkin sitä jo odottanut, sillä ekaluokkalaiseni ovat niin suloisia ja ihania, että kova ikävä on opettajallakin ollut! Tiedän, että aamulla on luvassa sarja halauksia. On niitä tyttöjä, jotka hyppäävät suoraan kaulaan ja rutistavat ilmat pihalle, mutta mukana on myös niitä poikia, jotka vähän ujosti tulevat eteeni odottamaan halausta ja huomiota ja ai, että miten onnelliset ilmeet on juuri näillä ujoilla, herkillä lapsukaisilla, kun saavat haluamansa huomion ja halin! Jokaiselle pitää riittää sananen, jokaisen mainitsen aina nimeltä ja annan hetken huomiotani juuri tälle lapselle. Jokaisella heistä on siihen mielestäni oikeus.

Minua odottavat siellä myös ihanat työkaverit, joilta sain jo sairaslomalle lähtiessäni paljon tukea. Minua lämmitti se huolenpito ja lämpö, jota kohtasin kertoessani keuhkokuumeesta. Kiitos, hyvät työkaverit, teidän kanssanne on helppo hengittää!

Meillä oli tänä viikonloppuna ihana pikku prinsessa hoidossa. Mummu sai nauttia vuorokauden verran oman kullanmurunsa seurasta ja hauskaa oli! Paljon iloa, riemua ja leikkiä mahtuu kaksivuotiaan päivään. Aamut ovat parhaita, kun hymyilevä pörröpää nousee matkasängystä ylös ja huokaa tyytyväisenä: "Mummu". Ensi viikonloppuna tulevat minun eskarilainen ja tokaluokkalainen vuorostaan mummun ja papan luo yökylään. Sitä odotan myös innolla!

Käsipesulla, tärkeää puuhaa. Tätä on tuore päiväkotilainen innostunut kovasti harrastamaan.
 

Papan kitara kiinnostaa. Jännä ääni lähtee, kun tuosta vähän kokeilee...

Kauppareissulla näimme kookospähkinäkasassa selviä "elukoita".

Tämä oli niin suloinen, että sen ottaisin lemmikiksi!
 
Kookospähkinöitä ihailtuani kerroin miehelleni muutaman koululaisvitsin ja tämähän oli sitä mieltä, että olen henkisesti valmis palaamaan töihin... No kyllä!
 
Mukavaa tulevaa viikkoa! Luvassa on hidas ja väsynyt opettaja, joka yrittää kovasti ottaa iisisti vielä toistaiseksi. Liikuntaa en uskalla vielä aloittaa uudelleen, mutta ulkoilua pitäisi vähän kuitenkin saada, että jaksaa. Ruoka ei vielä maistu, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
 
 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Varjostin on, valaisin puuttuu

Ostin jo aikaa sitten tämän Ikean varjostimen kirppikseltä. Siinä on näköjään hintakin vielä tallella: 4 euroa. Olen siihen sitten etsinyt edullista ja sopivanmallista jalkalamppua, joko varjostimella tai ilman. Eikä vaan tule kohdalle sopivaa, ei niin millään...

Varjostin on siis malliltaan tämä. Ihastuin siihen jo vuosia sitten, enkä tiedä onko edelleen Ikean tuotannossa. Siinä on on kivasti valkealla pohjalla kirjailua, joka sopii minun tee-se-itse-kotini tyyliin. Täällä on yhtä sun toista itse värkättyä, kuten tiedättekin, joten tuo ei ole kaukana siitä, eihän.

Kuva Googlen kuvahausta

Lampunjalka saisi olla jokin aika perinteinen, mutta yksinkertainen. Ei liian kruusattu, jottei se vie huomiota varjostimen kirjailulta. Toisaalta ei myöskään liian yksinkertainen, josta tulee meidän huusholliin liiankin moderni vaikutelma. Täällä kun elellään perittyjen ja kirppikseltä löydettyjen esineiden maailmassa, siihen ei mikään virtaviivainen kromi sovi.

Alla on sen tyyppinen lampunjalka, jota haen. Kirppiksellä näitä vilahtaa silloin tällöin, mutta ei mieluista ole osunut kohdalle. Hintaa ainakin paikallinen Kirjokaaren kirppis laittaa niille myös ehkä hiukan yläkanttiin.

Kuva Googlen kuvahausta

Mutta koska pystyn elämään ja hengittämään ilmankin, jatkan edelleen kaikessa rauhassa etsimistä. Ennemmin tai myöhemmin se vielä napsahtaa kohdalle, uskon niin!

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille! Pari sairaslomapäivää jäljellä, joten pian nähdään, ehdinkö kuntoon ensi viikon alkuun mennessä!

Ravintolapäivä 16.11.2013

Onko Ravintolapäivä teille tuttu tapahtuma? Meidän marttayhdistys, Hyvinkään Marttaklubi ry, osallistuu Viime talvena meillä oli soppakeittiö, jossa oli tarjolla erilaisia keittoja. Tapahtumapaikkana oli tuolloin Hyvinkään vanhan kirkon sivusali, joka on sopivasti pääkadun varrella ja ihmisten kulkureitti keskustaan kulkee monesti juuri siitä ohi. Keitot tekivät hienosti kauppansa. Perheitä, ikäihmisiä, ystäviä, tuttavia, kavereita, ventovieraita ja kaikkea siltä väliltä. Niistä koostui asiakaskuntamme.

Toinen kerta oli Ravintolapäivässämme ihan erilainen teema. Silloin oli lämmin toukokuinen päivä ja martat järjestivät vohvelibaarin! Se toimi ulkona, erään tyhjän tontin reunassa, lähellä Suomen Rautatiemuseota, jossa oli sopivasti juuri samana päivänä jokin tapahtumapäivä. Itse olin tuolloin Säkylän Huovinrinteellä, varuskuntaoloissa, jossa osallistuin Nasta-harjoitukseen. Meidän ihanat, ahkerat martat myivät sillä välin vohveleita suolaisilla ja makeilla täytteillä kauniissa keväisessä ilmassa. Kävijöitä riitti tälläkin kertaa.

Nyt sitten palaamme tuonne kirkon sivusaliin, jossa tällä kertaa tarjoilemme erilaisia piirakoita. Suolaisia ja makeita, kasviksista ja muista raaka-aineista valmistettuja. Suppilovahveroita lienee ainakin luvassa, samoin pinaatti-feta-piirakkaa ja mustikka- sekä omenapiirakoita. Puuhakkaat marttanaiset järjestivät eilen illalla aiheeseen liittyen suunnitteluillan, mutta sinne en valitettavasti tässä keuhkokuumeessani jaksanut lähteä. Tarjolla on myös arpoja, joissa on perinteisesti hyvät voitot!

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi, jos vain täällä suunnalla asutte tai liikutte ensi lauantaina!

Kuva: Keittotaito.com
 
 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pipoa, kämmekästä, Rinsessaa...

No, miksi en siis kävisi, sillä sairasloma se vaan jatkuu! Eilen alkoikin neljäs antibioottikuuri, jonka viimein toivoisin tehoavan tähän ärsyttävään keuhkokuumeeseen. Olen kyllästynyt sairastamaan, koska kunto laskee ja vähän alkaa jo puuduttaa tämä kotona maleksiminen. En tosin ole ihan laiskanakaan ollut, vaan tehnyt kaikenlaista pientä, mikä ei rasita. Istun ja neulon tai makaan luen, kuten aiemminkin. Vähän jaksan myös ommella, jolloin kuuntelen samalla äänikirjaa. Se on kivaa ajanvietettä kyllä! Kaikki käy, askartelutkin jo vetävät puoleensa... Mutta kaiken aikaa huomaan, että väsyminen on niin nopeaa, ettei kovin kauaa voi yrittää kerralla.

Tytär tilasi pipon. Sen piti olla mieluiten valkoinen. Ja kun kerran olen päättänyt, etten osta uusia lankoja ennen kuin entiset on kulutettu, aloin etsiä omista kätköistäni lankaa. Ja Woolia löytyikin. Löysin myös Ullaneule.net -sivuilta ihanan mallin, jonka nimikin sopi kuin nenä päähän! Rinsessa! Malli oli riittävän yksinkertainen, sillä tytär ei välitä mistään erityisistä kotkotuksista. Eikä neulojalle liian vaikea mallikaan nyt maistunut. Tämä oli helppo ja nopea tehdä. Vuorokaudessa sen tekaisin.

Rinsessa valmiina
 
Malliin on helppo ohje ja mallikerta koostuukin vain viidestä silmukasta ja neljästä kerroksesta. Ei tarvita apupuikkoja, vaikka se hiukan palmikolta näyttääkin. Nyt on tekeillä myös kämmekkäät, samaa mallia, jotka aloitin tänä aamuna. Ne sopivat tyttärelle nahkahanskojen päälle lämmittämään kivasti. Näitä täytyy saada lisää, sillä minähän tarvitsen itsekin tuollaisen setin...

Neulos on kivan joustavaa ja napakkaa.

Kämmekkäisiin 50 s. Puikot nro 3 ja lankana Novitan Wool.
 
Pikkuisen on pitänyt tosiaan ommellakin. Tässä on tulossa mollamaija, jolla ei vielä ole persoonallisuutta. Mietin, tuleeko siitä tyttö vai poika. Ehkäpä kuitenkin tytöntyllerö, jonka voin sitten antaa meidän Rinsessalle. Ehkäpä parin vuoden ikäinen saisi tästä unikaverin, jos pukisin sen yöpaitaan jo valmiiksi. Mietin sitä vielä, sillä minusta nukelle pitää syntyä persoonallisuus, jota sitten aletaan toteuttaa. Eihän sitä väkisin voi tehdä, ennen kuin tietää, kuka tästä oikein tulee.


Tein myös itselleni yöpaidan joskus jo aikoja sitten Eurokankaan palalaarista varmaan löytyneestä trikoopalasta. Teksti ei enää ole osuva, mutta menköön nyt huumorilla. Lähempänä olen viittäkymppiä jo, mutta eihän se mitään. Tein testin, jossa mitattiin henkistä ikää ja se oli 36, joten läheltä liippaa, vai mitä...


Vähän niin kuin vitsinä tuo teksti, enhän toki enää ole noin nuori...
 
Mukavaa tiistain jatkoa kaikille ystävilleni täällä blogimaailmassa! Sairaslomalainen vetäytyy muihin puuhiin, eli äänikirja kutsuu taas.
 
 
 
 

torstai 7. marraskuuta 2013

Sairaslomapäivien ajankulua, ompelua ja virkkausta

Olen ollut täällä kotona sairaslomalla keuhkokuume seuranani sen verran monta päivää, ettei pelkkä makoilu ja lukeminen tai sukkien neulominen enää maistu. Tänään siis heitin äänikirjan soittimeen ja aloin ommella. Tässä on yhtä sun toista tekeillä, niin isänpäivään, kuin myös lastenlasten arkeen. Olen siis piirrellyt kaavoja pikkuiselle prinsessallemme, jolle aion tehdä kivoja tunikoita ja leggingsejä päiväkotikäyttöön. Pojille tulee paitoja ja pitkiä kalsareita ainakin nyt aluksi.

Sitten otinkin itseäni niskasta kiinni ja ompelin olohuoneen rahiin päällisen, jota olen uhkaillut tehdä jo vaikka kuinka kauan. Rahi on kirppislöytö, Askon mallistoa. Ja kangas on verhoilukankaan jämä, joka sekin tuli vastaan kirppiksellä. Tykkään tästä kovasti, joten kannatti nähdä tuo melkein puolen tunnin vaiva...

Entinen, hiukan ankea ja kulahtanut päällinen

Alkuperäisessä kunnossaan rahin kangas oli pussittava ja ruma

Uusi verhoilu valmistui ompelimossani

Siinähän se nyt nököttää uudessa asussaan!
 
Jouluisen patalapun toinen puoli...

... toisella puolella toinen kuva.
 
Pitihän minun sitten ommella jotain pientä, kun into oli päällä. Teinkin näitä jouluisia patalappuja, joita tulee myyntiin tässä pikapuoliin. Jos on kiinnostusta, niitä saa minulta tilaamalla.

Kierrätystä, verhoista lasten kasseja
 
Lisäksi olin ostanut jo alkusyksystä pari tällaista pöllökuvioista verhoa, jotka päätyivät nyt pieniksi lasten kasseiksi. Kassissa on kiva kantaa vaikka kerhotossut tai omat pikkutavarat, jumppavaatteet tai yöpuku ja hammasharja kyläreissulla. Näitäkin tulee myyntiin, kunhan saan loputkin valmiiksi.

Illalla katselin Idolsia ja virkkasin Domino-keksejä
 
Sain ihanalta, uudelta ystävältäni Tanjalta vinkin, jonka perusteella innostuin virkkaamaan näitä superkivoja Domino-keksejä luokkaani matikan välineiksi, joita voimme ekaluokkalaisten apuna käyttää laskuja konkretisoimaan. Kiva idea, joka on lähtöisin Varga-Nemenyi -yhdistyksen facebook-ryhmän jäseneltä. Minulta löytyi kuin löytyikin sopivaa tummanruskeaa lankaa varastoistani. Se onkin kulkenut mukana jo yli kaksikymmentä vuotta, luulen ainakin. Tähän se passaa täydellisesti. Kun nämä keksiosat on virkattu, eli ruskea lanka loppuu, virkkaan vielä  noita valkoisia täytteitä kaikkiin kekseihin. Sitten ompelen kerrokset yhteen! Helppoja ja hauskoja tehdä. Tykkään virkkailla tällaista kaikkea pientä, kuten myös isoäidin neliöitä, joita syntyy sitkeästi torkkupeittoa varten aina, kun vaan muistan niitä tehdä.
 
Tuo syysloman aikainen lankainventaario oli muuten kerrassaan mahtava idea! Olen löytänyt omista varastoistani paljon kaikkea, mitä en edes muistanut omistavani. Ei tarvita uusia lankoja, eikä toisaalta kankaitakaan, kun on varastoa kertynyt. Nyt tavoitteena onkin käyttää kaikki pois. Aikataulusta en kyllä uskalla luvata mitään...
 
Huomenissa ompelen pikkuisen lisää. Innolla odotan jo. Isäntä saanee isänpäiväksi uusia boksereita, joita onkin jo pitkään pyydellyt minua tekemään. Meidän miesväki tykkää tekeleistäni, joten heille on kiva ommella. Myös  pikkuisille tykkään tehdä, kun he ovat niin innoissaan uusista vaatteistaan.
 
Pian on sairaslomaviikko takana. Tänään sain iltapäivällä sellaisen yskänkohtauksen, että vesi valui tomaatinpunaisista silmistäni ja oksennuskin tuli muutamaan kertaan. Päätä alkoi särkeä ja niska meni yskiessä ihan jumiin. Nyt juon tässä samalla kuumaa ja uusi yskänlääkepullo odottelee keittiössä. Kyllä tämä tästä!
 
Mukavaa perjantaita ja nauttikaa syksyisistä illoista!
 
 
 
 
Hyvää Nenäpäiväivää 8.11. Meidän koulu mukana Nenäpäivän telkkariohjelmassa Robinin kouluvierailun tiimoilta! Kannattaa katsoa!
 
 
 
 

tiistai 5. marraskuuta 2013

11 kohdan haaste


Sain Hapsuli-blogista haasteen. Kiitoksia siitä! Haasteet ovat minustakin kivoja, vaikka en meinannut tähänkään muistaa vastailla! Tällä kertaa päätin käyttää kevyempää versiota, sillä olen tähän haasteeseen jo osallistunut aiemminkin.

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


11 asiaa minusta:
 
1. Minä olen sairaslomalla nyt.
2. Sairasloman syy on keuhkokuume.
3. Minun on vaikea osata levätä normaalisti.
4. Nyt kuitenkin olen niin väsynyt, etten paljon mitään jaksaisikaan, vaikka mieli tekisi. Siksi nyt vaan lepään.
5. Minulla on äärettömän ihanat lapset!
6. Olen kissanomistaja, joka haaveilee koirasta.
7. Minulla on vihreät silmät.
8. Syön tällä hetkellä huonosti, kun mikään ei maistu kipeänä ollessa.
9. Normaalisti syön terveellisesti, kasviksia, kanaa, kalaa, vähän lihaa. Ei eineksiä.
10. Minulla on liikaa tavaraa. Olen siis hamsteri.
11. Olen innostunut kierrätyksestä.

Meidän Paavo imitoi mainiosti aitoa sohvaperunaa


Sitten ne Hapsuli-blogista saamani kysymykset, jotka ovatkin mukavan jouluisia.

1. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tällä vuodelle? Mitä? Olen neulonut lahjoja ja yhden lahjan olen jo ostanutkin.
2. Paras joulujuoma? Eiköhän se ole glögi.
3. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea kuusi on paras. Meillä tosin on nyt ollut muovikuusi muutamana vuonna.
4. Otatko mielummin suklaakonvehdin vai vihreän kuulan jos tarjotaan? Vihreät kuulat houkuttavat enemmän tällä hetkellä. Suklaansyöntiä olen vähentänyt.
5. Mistä jouluruoasta joulupöydässäsi voisit luopua? Voisin luopua esim. imelletystä perunalaatikosta.
6. Ostatko vai teetkö lahjat mielummin itse? Teen mieluiten itse.
7. Leivotko paljon jouluksi? Mitä? Tykkään leipomisesta ja leivon piparkakkuja, joulutorttuja, kuivakakkuja, pullaa ja joskus jotain suolaista ja pikkuleipiä.
8. Milloin kauppojen pitäisi mielestäsi avata joulukausi? Joulukuun alussa riittäisi hyvin.
9. Pitääkö riisipuurossa olla manteli? Kyllähän se kiva on, mutta ei välttämätön.
10. Jouluinen (tai omaan jouluusi vahvasti kuuluva) tuote, jonka lopettaminen saisi sinut harmistumaan? Ei tule mieleen mitään erityistä juuri nyt.
11. Aiotko hankkia joulukalenterin itsellesi, millaisen? En hanki kalenteria itselleni. Oppilailleni kyllä teen askartelukalenterin, jossa joka päivälle askarreltavaa tai jotain värkättävää ja luen lisäksi kalenterinmuodossa olevaa kirjaa "Maukka ja Väykkä ja mieletön lumipallo" koko joulukuun ajan. Se on kiva kalenterikertomus.

Ja EDIT: Unohdin laittaa tähän ne 11 uutta kysymystä! Eli tässä tulee:

1. Missä vietät mieluiten joulua!
2. Mikä on mieluisin jo käymäsi lomakohde?
3. Mikä olisi unelmiesi lomakohde?
4. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
5. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
6. Millaisia muistoja sinulla on elämäsi ensimmäisestä koulupäivästä?
7. Onko joku opettajistasi jäänyt erityisen tärkeänä mieleesi?
8. Kissa- vai koiraihminen, kummaksi itsesi luokittelet?
9. Kerro yksi joululahjatoiveesi?
10. Lottoatko tai pelaatko esim. Kenoa?
11. Mikä on mieluisin itse tekemäsi käsin tehty juttu?


Neljäntenä kohtana haasteessa minun piti haastaa 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Haaste lähteekin nyt seuraaville ihanille blogeille/bloggaajille, jotka haastoin jo aiemminkin. Unohdin nimittäin kertoa heille, että olen haastanut... Sorry, nyt kerron kyllä:

  1. Biegga
  2. Björkbacka
  3. Black Rose
  4. Oravanpesä
  5. Sisko neuloo
  6. Hiljamaarian sisustuskirja
  7. Huvikumpu Living
  8. Ihanasti kotona
  9. Jaanailijan uusi elämä
  10. Kittens Klädkammare
  11. Mamma Roosa

Siinäpä niitä haastettuja, mutta valitettavasti en osaa sanoa, onko haaste kiertänyt jo heillä. Kiva näihin oli vastailla, joten toivon, että mahdollisimman moni näistä ottaa haasteen vastaan. Kannattaa muutenkin käydä näitä blogeja katsastamassa, sillä ihania blogeja ovat kaikki!

 
 

Salaisen jouluystäväni muistamisia

Sen verran olen vissiin kipeänä ollut, etten ole tätä muistanut mitenkään esitellä. Sain nimittäin kivan kirjeen, jossa oli jouluevankeliumikortti ja jouluisia koristeita.


 
Kiitos salaiselle jouluystävälleni!
 
 

Arvonnan voittaja -viimeinkin!



Maanantaina pääsin toteuttamaan arvonnan viimeinkin! Arpoja oli 125 kpl ja päätinkin tällä kertaa toteuttaa arvonnan ihan perinteisellä lapunnostomenetelmällä. Isäntä toimi onnettarena. Voiko niin muuten sanoa, sillä onnetarhan on nainen? Mikä on siis miespuolinen onnetar?




Lappusista nousi sitten voittajaksi Miitsu! Paljon onnea voittajalle!  Mukaan pakettiin lähtee myös pieni yllätys Miitsulle. Nyt sitten vaan yhteys osoitteeseen mummulanposti@gmail.com ja paketti pääsee matkaan Miitsun luo!

Kuvat napattu kännykällä, eli tiedän, hirveitä ovat...
 
Täällä sairastelen ja rohisen kuin pieni veturi edelleen. Tulee mieleeni se lastenlaulu: "Sitten se pihisi ja puhisi ja yski, tshuh, tshuh tshuh, lähdetään..." Näin meillä pihistään ja puhistaan myös, keuhkot eivät ole vielä kunnossa selvästikään. Mutta mikäs täällä on sairastellessa, kun saan levätä kotona.
 
Mukavampaa tiistaita kaikille, muutama uusikin lukija on luokseni löytänyt taas! Tervetuloa vaan!
 
 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Keuhkokuume

Blogissa on vähän hiljaista, koska minulla on veto poissa. Oltuani muutaman viikon kipeänä yritin reippaasti töihin viime viikolla. Torstaina menin uudelleen lääkäriin, jossa otettiinkin sitten keuhkokuvat. Perjantaina lääkäri soitti, että kyseessä on keuhkokuume! joten lepään taas viikon kotona ja syön kolmatta antibioottikuuriani.

Huomenna kuitenkin arvotaan, joten seurailkaahan blogia joka tapauksessa!

Hyvää alkavaa viikkoa täältä meidän "toipilaskodista"!