Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.
Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa


Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa
 
 
Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille
 
 
Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset
 
Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni
 
Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.
 
Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!
 
 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Salaisen jouluystävän kolmas paketti!

Tänään se odotti postilaatikossa. Joulupaketti, jonka oli lähettänyt salainen jouluystäväni. Tämä on se kolmas, eli kierroksen viimeinen.

Paketissa oli jouluisia koristenauhoja, karkkeja, porokoriste ja keinuva tonttutyttö. Sitten oli muutama tuikkukynttilä ja minun kahdelle kissalleni pussi kissannameja! Kiitos ihanasta paketista, Sandra!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulun odotusta ja lahjavalmisteluja

Tänäkin vuonna, kuten aina aiemminkin, lupasin itselleni aloittaa joulun valmistelut ajoissa. No, nyt tuo joulu lähestyy kohinalla, mutta mummuparka täällä tuskailee tekemättömien touhujensa keskellä. Kaikille läheisilleni haluan tehdä itse lahjan. Ja lapsille useitakin. Lisäksi on myyjäisiä luvassa. On myös tuo Suomen suurin joululahja -kampanja, jossa olen mukana. Olenkin ommellut niitä lastenosastolle sairaalaan meneviä lohdutus- ja rohkeuspalkinnoiksi annettavia pehmoleluja urakalla. Niin, urakalla, vaikka ei niitä vielä mitään rekkakuormallista siltikään ole.
 
Lähdin liikkeelle näistä kivoista norsuista, joita on nyt sinisenä, punaisena, pieninä ja isoina versioina. Kaava on muokattu Velhonviita-blogista löytämästäni kaavasta. Lisäksi olen tehnyt fleecen jämäpaloista tyttökissoja, joilla on fleecemekko ja -kaulaliina. Näitä on kyllä kiva tehdä ja jämäkankaillekin löytyy näissä kivasti käyttöä.

Viimeisenä käsiini tarttui pehmoinen velourpala, josta ompelin pikkupotilaille uniriepunukkeja. Ne ovat pehmeitä ja lituskoita, joten unikaverina ovat nukkujaystävällisiä. Valmiit lahjat toimitin omalla paikkakunnalla keräystä hoitaneelle ompeluihmiselle ja sitä kautta ne nyt pääsivät jakoon sairaalaan. Hyvä mieli oli palkkana näiden tekemisestä. Olen taatusti innolla mukana jatkossakin!
 
 

torstai 20. marraskuuta 2014

Toinen paketti Salaiselta jouluystävältä

Taas tulla tupsahti postista paketti, jonka on lähettänyt Salainen jouluystäväni jostain päin Suomea. On aina yhtä jännittävää saada paketti ja paketin avaaminen on aika lailla samanlaista, kuin lapsuuden joulupakettien kanssa.

Tällä kertaa paketti oli täynnä ajankohtaista askarreltavaa joulun teemaan liittyen. Lisäksi mukana oli tikkari, joka katosi parempiin suihin lähes samantien.


Kuvanlaatu ei oikein ole onnistunut, mutta tässä näkyy saamani jouluinen korttiaskartelupaketti. Kivoja nuo pienet tekstikortit, joista saa valmiin, kauniin tekstin joulukortteihin. Nämä tulivat kaikki juuri passelisti käyttöön, sillä kortteja pitäisi alkaa väsäillä. Kiitos, jouluystäväni!

Jotain muutakin hyvää seurasi paketin tulosta! Kävi nimittäin niin, että uusi askarteluinnostus iski päälle ja aloin sitä varten siivota ja järjestellä, suorastaan inventoida askarteluhuonettamme. Siellä on toiminut yleinen kaaosmeininki jo pitkään, kun sinne on varastoitu kirppistavaraa, jota olen pakkaillut ja välillä myynnistä pois tuotuja kirppistavaroita, sekä erilaisia laatikoita, joissa on vauvanvaatteita, kankaita ja lankoja. Nyt olen tehnyt raivaushommaa kolme päivää, koska se vaan yltyy ja innoissani levitän tavaroita ja lajittelen, suunnittelen ja asettelen järkevästi uudelleen kaappeihin ja työpöydän laatikoihin, säilytyshyllystöön jne. Kivaa hommaa, joka todellakin on paljastanut, että paljon kaikkea kivaa ja käyttökelpoista on tullut jemmattua nurkkiin. Nyt vaan käyttämään niitä!

Kun se askarteluhuoneurakka valmistuu, taidan ottaa tähtäimeen kodinhoitohuoneen, jossa huomaan joidenkin liinavaatteiden yms. seisseen kaapissa käyttämättömänä ja keränneen pölyä turhaan jo vuosia. Voisihan niitäkin alkaa käydä läpi, jotta saisin tässä vähennettyä tavarapaljoutta vähitellen. Ja ei, ei ole talo vieläkään myynnissä, vaikka kyllähän tuon pitäisi jo olla. Emme tunnu saavan aikaiseksi talon myyntiin laittamista, ei sitten millään...

Kohta tulee jo viikonloppu, joten eiköhän tuo perjantai tuosta hurahda melkoista vauhtia! Viikkoja taitaa olla nyt neljä, ennen kuin joululoma alkaa. Joulukiireet, kuten joulujuhlaesityksen harjoittaminen luokalle, arvioinnit ja sitten se kaikki oman perheen jouluun liittyvä odottavat! Muutamat myyjäiset olisivat luvassa vielä ennen sitä, joten hommia piisaa. Lupaan kuitenkin myös aktivoitua uudelleen blogin suhteen. Paljon olisi kerrottavaa, mutta palailen niihin viikonloppuna!


maanantai 27. lokakuuta 2014

Omilla mitoilla - onnistumisen iloa!

Olin edellisenä viikonloppuna, eli reilu viikko sitten jo Pälkäneellä, Keltaisessa talossa järjestetyllä alusvaateompelukurssilla. Kurssin järjestäjä oli tamperelainen Make Bra -niminen yritys, joka myy nettisivuillaan kaikenlaisia tarvikkeita alusvaatteita varten. Lisäksi myynnissä on rintaliivien ja alushousujen kaavoja, joista osa on perinteisesti paperilla ja osa netistä ladattavia. Ihastuin niin kovasti ajatukseen, että voisin tehdä itse jopa alusvaatteenikin, että päätin tutustua aiheeseen hieman tarkemmin.

Ostin jo aiemmin syksyllä muutamia kaavoja ja peruspaketit tarvikkeita. Suunnittelin rintaliiveihin perehtymistä ensin itsekseni, mutta lopulta tulin toisiin ajatuksiin. Totesin, etten kuitenkaan ehkä osaa käyttää kaikkein fiksuimpia ja kätevimpiä työtapoja, kun en tällaisia ompeluksia ole aiemmin tehnyt. Kynnys tuntui aluksi korkealta ja päädyin pyörittelemään tarvikkeita ja kaavoja, keräämään rohkeutta ja tietoa, mutta siltikään en saanut aikaiseksi aloittaa.

Päätin lopulta, että opettelen tämän oikein kunnolla, alusta alkaen ja oikeilla, käytännössä testatuilla työtavoilla. Niinpä sitten ilmoittauduin kurssille, jolla saisin asiantuntijan opastuksella perehtyä ensimmäisiin itsetehtyihin rintaliiveihini. Ja voi, miten tyytyväinen olenkaan kurssiin ja siellä tekemiini uusiin rintaliiveihin.

Koska kurssin opettaja, Annele Isomäki, oli apuna, sain valittua juuri oikean koon ja sen perusteella tein sovitusversion ensin. Sovitusversiossa on vuorimateriaalista tehdyt kupit ja tuo rintaliivien osa, johon kupit kiinnitetään, tehtiin vain jostain satunnaisesta kankaasta jättäen taakse solmimisvaraa sovitusta varten. Sovituksessa ammattilaisen apu oli tärkeää. Näissähän ei suoraan koot mene niin, että voisit vain valita sen koon, jota valmisliiveissä olet ostanut. Vasta kokeilemalla löytyy se oma malli ja koko. Jokainenhan meistä on erimallinen ja sen voi itse ommellessa huomioida.

Liivit ovat siis pehmustetut, kaarituelliset ja ah, niin mukavat päällä!
Tässä ensimmäiset koskaan ompelemani rintaliivit. Pallokangas on hyvin
joustavaa, EK:n palalaarista löydettyä toppikangasta viime kesältä.

Tässä ovat toiset, jotka tein toisena kurssipäivällä hieman eri
mallilla. Näissä tuo kirjava kangas on kirpputorilta löytämästäni liukkaasta
tunikasta. Kokojen valinta tässäkin oli tärkeä vaihe, sillä tästä mallista ei
sopinutkaan sama koko, jota käytin noissa mustavalkoisissa. Nyt ne ovat minulle
täydelliset, istuvat ja mukavat! Ja vielä oikein pirteän näköisetkin.

Tässä sovitusversioni. Sovittaessa tarvitaan myös kaarituet,
jotta liivit istuvat ja todellisen sopivuuden pystyy arvioimaan.
 
Kertoilin kurssikuulumisia heti tuoreeltaan muutamissa Fb-ryhmissä ja kuulinkin, että kiinnostuneita oli paljon. Moni halusi tietää lisää ja jotkut ovat jo ilmoittautuneet kursseille. Suosittelen lämpimästi kurssin käymistä kaikille, joita omien alusvaatteiden ompelu kiinnostaa. Kotona minulla on nyt tarvikkeita useampiinkin liiveihin. Aion seuraavaksi testata hieman erilaista mallia taas. Näistä kolmesta mallista sitten voin tehdä erilaisia versioita, reippaampia ja romanttisempia, aina materiaalista riippuen. Lisäksi minulla on tuo Make Bran alushousukaava ja muutamia muitakin kokeiluun meneviä alushousujen kaavoja, joiden avulla teen näihin rintaliiveihin sopivat pöksyt itselleni myös. Ja mikä ihaninta, niitä voi tehdä niin monet, kuin vaan materiaalia riittää.
 
Nyt olen saanut uuden kipinän ja valtavan innostuksen, sillä tässä oli paljon kivoja ja tarkkuutta vaativia työvaiheita. Ompelukoneen käsittelytaito toki on hyvä olla sujuva, sillä näissä ompeluksissa täytyy saada ompeleet sinne, minne on tarkoitettukin. Mutta kurssin käytyään jokainen osaa jo ohjeitakin tulkita eri tavoin ja tietää oman koneensa säädöt kullekin ompeleelle, joita rintaliiveissä käytetään. Lähinnä tarvittiin suoraommelta ja erilevyisiä siksakkeja.
 
Nyt voin entistäkin sitoutuneemmin seistä päätökseni takana ja sanoa, etten osta uusia vaatteita vuoteen. Aloitin projektini 30.8. ja nyt jäljellä ovat enää sukat ja sukkahousut, joita toki joudun hankkimaan. Kaiken muun voin ommella itse, neuloa itse tai ostaa kirppiksiltä. Se on minulle suuri ilo ja ylpeyden aihe! Lähtekääpä kurssille ja liittykää joukkoon!
 
Mukavaa alkanutta viikkoa ja syksyisiä päiviä!
 
 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Postipojan tuomaa

Salainen jouluystäväni muisti minua ensimmäisellä paketillaan! Iloinen yllätys oli jo heti sen paketin jouluinen ulkoasu. Kiva oli laatikosta noutaa postia, kun heti huomasin punaiseen paperiin paketoidun yllätyksen laatikon pohjalla.

Paketin sisältöön piti tietenkin heti päästä käsiksi. Niinpä nappasin paketin auki heti sisälle päästyäni ja sieltähän paljastuikin kaikenlaista kivaa!

Oli suloinen sydän jouluisilla toivotuksilla, askarteluun tarvikkeita, tarroja,
tuikkuja, tikkuaski ja lakuja! Korttikin oli mukana

Tarrat ovat somia, kuin vanhan ajan postimerkkejä!

Ja tuo sydän, sehän on juuri passeli meidän keittiöön!

Tuikuillekin löytyy kyllä paikka, tähän pimeyteen ne tuovat valoa!
 
Suuret kiitokset sinulle, salainen jouluystäväni!
 
 

torstai 18. syyskuuta 2014

Syksyn ompelusatoa, kissoista puhumattakaan!

Olen ollut piiiiitkään tauolla blogimaailmasta, sillä näyttää siltä, että muutama viikko on taas hurahtanut ohi melkoisella vauhdilla. Työkiireitä olisi hyvä syyttää, samoin noita kaikenlaisia harrastuskiireitä, mutta ei, olen vain ollut laiska istahtamaan tähän läppärin eteen naputtelemaan. Myönnetään ja pyydänkin anteeksi teiltä lukijoiltani, etten ole teitä höpinöilläni häiriköinyt aikoihin.

Olen kyllä ommellut vähän kaikenlaista, niin itselle kuin pienille ihmisillekin. Osa on jo lähtenyt eteenpäin, enkä kaikkea olen edes kuvannut. Ompelin kuitenkin itselleni takkia tässä viime viikon perjantaina ja sehän jäi sen parin tunnin jälkeen tähän vaiheeseen... Muuten on valmista, mutta tuohon tuulilistaan ja hihojen tamppeihin pitäisi laittaa nepparit. Alkuperäisessä mallissa oli napit ja napinlävet, mutta kun sain päähäni, että haluan nepparit, niin yritän nyt löytää sopivat, vaikka vaikeaa se on. Paikalliset olen jo tutkinut, samoin naapurikaupungin Eurokankaan ja Pienen Nappikaupan. Huomenna vielä yksi paikka täällä meidän kaupungissa, nimittäin Kangastukku. Toivon hartaasti, että siellä olisi Prymin neppareita, ettei tarvitse lähteä Helsingistä etsimään. Haluan siis mustat tai tummaa metallia. Ei kiiltäviä, eikä kuparinväristä. Kauluksen reunaan tulee sirkat ja nyörikuja nyöreineen. Sitten se on ihan valmis!

Kangas pitää kevyesti vettä, mutta ihan kunnon sadetakki tämä ei ole. En teipannut saumojakaan, sillä nurja puoli on trikoota, joka on ikään kuin kiinni tuossa ulkoilukankaassa. Siinä on syvät taskut edessä ja kauluksen sisäpuolelle laitoin ohutta mustaa mikrofleeceä. Mikä parasta, tähän mennessä en ole vielä ostanut tähän mitään. Nepparien hinnalla tulee tämä takki valmiiksi. Pala on saatu ystävältäni Sannalta ja vetskari, langat, fleecepala ja nyöri + pari sirkkarengasta löytyivät omista varastoistani. Tätä tehdessäni ajattelin kohta alkavia viileitä syyspäiviä ja välituntivalvontoja, joissa pyörin pihalla oppilaiden kanssa kolmesti - neljästi viikossa. Osallistun leikkeihin ja välillä joku könyää sylissä, joten takin pitää olla riittävän väljä ja huoleton. Tämä toivon mukaan on.

Malli on Allt om Handarbeten
Sömnadsmagasin 3/2010 -lehdestä.

Näyttää hiukan ryppyiseltä...
 
 
 
 Ehdin viikonloppuna ommella myös tunikan. Se on malli,  jota olen aiemminkin halunnut kokeilla. Twisted Knotissa on nimensä mukaisesti etukappaleet ristissa, kuin solmussa edestä. Tämä on toteutettu jostain vanhasta varastostani löytyneestä palalaarista onkimastani viskoosielastaanista. Versio on nyt testattu ja käytössäkin se on jo ollut. Nyt tosin tiedän, että se on aika avoin, joten mustaa toppia olen pitänyt alla, ettei paljastu liikaa. Takana olevan ihmeellisen härpäkkeen, liehukkeen tai mikä se nyt onkaan, jätän ilman muuta jatkossa pois. Sen virka on olematon ja se ei oikein näytä kivalta minusta.


Malli Ottobre Woman, Twisted Knot
 numerosta 2/2013.
 

Etuosan malli on kiva, varsinkin rintavalle.

Takana vyötäröllä on ylimääräinen härpäke...


Täällä on muutenkin tapahtunut mukavia! Kissamme Paavo, 10-vuotias leikattu kolli, adoptoi itselleen suloisen tyttären tuossa elokuulla, viikko poikani häiden jälkeen. Pikku pentu oli tullessaan n. 13 viikkoinen. Kovasti se kasvaa ja kehittyy, oppii uusia koiruuksia, pomppii ja temppuilee, hakeutuu syliin ja on aivan hulluna Paavoon. Paavo ei ole ihan niin hullaantunut ollut, mutta nykyisin Paavo voi vapaaehtoisesti vähän haistella pentua, nukkua sen lähellä ja jopa parina päivänä Paavo on sen selkää ja niskaa nuollutkin.

Yhdessä syödään!

Näin lähekkäin jo nukutaan.
 
Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin, miten pieni Helmi on Paavon rinnalla. Se on kuin kirppunen! Toisessa ne jo mukavasti köllöttelevät yhdessä! Helmi on kovasti myös meidän ihmisten perään, roikkuu varsinkin minussa ja nukkuu yönsä minun päälläni maaten. Kun käännän kylkeä, se humpsahtaa patjalle ja sitten siitä kiipeää lonkkaani lämmittämään uudelleen. Hassu otus!
 
Ihailemani Gertien uusi kirja on painotuore tuotos, jonka olen selannut ja osin lukenutkin jo innolla. Sain sen Suomalaisen kirjakaupan kautta jo ennen virallista ilmestymispäivää, mikä oli valtava yllätys. Ilmeisesti se oli yllätys myös Gertielle, joka ihmetteli sitä blogissaan tässä viime viikolla.  Mieluisia malleja on monta ja ompelukoneelle se tietääkin töitä lähiaikoina... 40- ja 50-lukujen muoti on niin valloittavan naisellista, että se on vienyt sydämeni täysin! Tai no, kissat ja lapsenlapset ja ja ja... Onhan sitä muutakin ihanaa, mutta kirja on tutustumisen arvoinen kaikille! Kuvassa myös Gertien edellinen kirja, jonka myötä olen lopullisesti hurahtanut vintage-tyyliin...
 
 
Tässä linkki Gertien ihanaan blogiin, jota seuraan säännöllisesti. Postauksessa Gertie esittelee uuden kirjansa ja blogin kautta löytyvät tiedot myös edellisestä kirjasta!
 
Suosikkikirjani!



Loppukevennys, Helmi tikapuilla, eli keittiökiipeilyä!
 
Mukavaa lähestyvää viikonloppua, ystävät hyvät!
 
 






perjantai 22. elokuuta 2014

Yhtä sun toista ja kaikenmoista!

Olen ollut laiska blogin suhteen jo muutaman viikon ajan. Pikkuisen tekee mieleni puolustautua, sillä ihan oikeasti elämä on ollut elokuun puolella melkoisen hektistä. Ensinnäkin työt alkoivat, kun uusi kouluvuosi käynnistyi. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen huomasin olevani ihan eri tavalla väsynyt, kuin lomalla, joten blogin pariinkaan en sitten jaksanut illalla siirtyä.

Toinen iso juttu, oikeastaan se kaikkein isoin, oli esikoisen ja hänen morsiamensa ikimuistoinen hääjuhla, jota vietimme 16.8. lauantaina. Oli aika iso juttu äidille, kun sai olla näkemässä komean ja rakkaan poikansa kävelevän alttarille yhdessä rakastamansa naisen kanssa. Meille tuo miniä on mieluinen ja rakas! Mukana häissä olivat myös pojanpojat, jotka valloittivat pienissä saketeissaan häävieraat. Onnellinen päivä!

Susanna Sorvisto toimi hääkuvaajana ja tässä hänen ottamansa kuva perheestä
 
Suloiset sulhaspojat Susanna Sorviston kuvassa.
 
Sunnuntaina häähumu oli sitten takana päin ja oli aika palailla normaalielämään. Jotenkin saimme hoidettua kaikki hommat ja niin sitä sitten palattiin tämän viikon alussa arkeen. Nuoripari lähti maanantaina häämatkalle viikoksi. Torstaina kuopukseni oli leikkauksessa, tosin ihan vaan päiväkirurgisessa toimenpiteessä, jossa suoristettiin nenän väliseinä, parannettiin poskionteloiden "tuuletusta" ja katkaistiin vielä kielijänne. Nyt poika on edelleen meillä täällä toipumassa, koska yksinasuvan ei ole hyvä olla leikkauksen jälkeen ihan omin nokkinensa kotonakaan. Häämatkalla ei myöskään ollut kaikki mennyt ihan nappiin, sillä siellä nuori aviomies poti vatsavaivoja ja joutui sairaalaan. Mamma täällä huolissaan pyöriskeli viime yön. Onneksi nyt on päässyt sairaalasta hotelliin toipumaan.
 
Sitten vielä pieni, mutta suloinen uusi perheenjäsen! Meille muutti tästä läheltä kissavauva, Helmi, joka on 12 viikkoa vanha! Kyllä se on sitten suloinen, voi hyvänen aika! Olen aivan myyty. Jännitin Paavon ja Helmin ensimmäistä kohtaamista, sillä pelkäsin, ettei tuo iso kollikissa hyväksy uutta kissaa. Mutta Paavo olikin hyvin utelias ja kiinnostunut Helmistä, eikä ollenkaan vaikuttanut siitä ärtyneen, että pikkuinen oli ilmestynyt taloon. Helmi sen sijaan pelkäsi Paavoa niin, että meni ihan korkealle kaarelle, kaikki karvat pystyssä ja häntä pörrössä. Paavon hiippaillessa sitä haistelemaan, Helmi päästi niin kovan naukaisun, että Paavo säikähti ihan kauheasti! Sitten Paavo siirtyi kauemmas tarkkailemaan Helmiä. Jonkin aikaa sitä katseltuaan, Paavo päätti lähteä ulos. Meni kuulemma polttamaan sikarin, kuten ystäväni totesi. Nyt Helmi tutustuu pöydän alla olevaan maailmaan, eikä juurikaan uskalla mihinkään liikkua. Eteisessä se vähän käväisi, mutta pelästyi peilistä näkyvää kuvaansa ja naukaisi taas. Antaa Hempukan nyt totutella, sillä se on kyllä vielä ihan vauva!
 
Meidän Helmi on todellinen helmi!
 
Nyt sitten pitää opetella kahden kissan kanssa elämään. Toivon, että niistä tulee parhaat kaverit, eikä Helmi pelkää enää myöskään meitä ihmisiä. Nyt se ei tule vielä syliin, eikä halua, että siihen kosketaan. Olen makoillut sen kanssa lattialla ja olemme sulkeneet hitaasti silmiä ystävällisyyden merkiksi, kuten kissat tekevät. Ehkä se sitten vähitellen tottuu!
 
Mukavaa viikonloppua ystävät, hyvät!
Palaillaan ompelujuttuihin ja muutamiin kivoihin tuunauksiin pikapuoliin!
 
 
 

torstai 7. elokuuta 2014

Kesäloman viimeiset päivät

Tänään olen viimeistä päivää kesälomalla. Niin se vaan mennä humpsahti, vaikka opettajana saankin nauttia mukavan pitkästä lomasta. Ihana loma, sillä mitään hässäköintiä ei tänä vuonna ollut. Yleensä stressaan liiallisesta aikatauluttamisesta lomalla. Se kuuluu mielestäni työarkeen, että on tietyt ajat, joista pidetään kiinni. Lomalla mennään ja tullaan sen mukaan, miltä tuntuu.

Tänään juttelin tapaamani työkaverin kanssa kesän säistä. Totesimme, että alkukesän kylmyyden valittelu vaihtui kyllä sosiaalisessa mediassa ja lehdissäkin nopeasti helteessä tuskailuun. Kumpi lie sitten kamalampaa kenenkin mielestä. Itse nautin kyllä viileistä päivistä, kun auringossa olosta tykkää, enkä siedä kuumuuttakaan. Mutta suon sen niille, jotka siitä nauttivat. Nyt loppukesästä vitsauksena ovat vielä nuo hulluksi tulleet ampiaiset, joita sekä minä, että monet ystäväni pelkäämme. Juoksemme ja huidomme, vaikka minäkin vakuutan oppilailleni ensi viikolla jo moneen kertaan, ettei ampiaisia tarvitse pelätä...

Valmistauduin jo eilen loman loppumiseen viettämällä aikaa näiden mussukoitteni kanssa oikein ilokseni. Meillä paistettiin vohveleita, joita nautittiin kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Sitten teimme yhdessä pullataikinan, jonka lapset saivat pyöritellä mieleisikseen pulliksi. Ja kun pullat jätettiin mummulan keittiöön jäähtymään, suuntasimme lasten kanssa läheiseen lintutorniin ja rantaan, jossa tosin ei uintimahdollisuutta ole, mutta kiviä siellä on hyvä käydä heittelemässä veteen!
Illalla vielä suuntasimme kirkkoon, jossa meidän seurakunnan ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle. Täällä alkoikin koulu jo tänään, mutta tuossa naapurikunnassa, jossa käyn töissä, alkaa vasta maanantaina.

leipurit työn touhussa

Hyvältä näyttää, vai mitä!

Kirkossa pojat syventyivät virsikirjan tutkimiseen
tilaisuuden alkua odotellessaan.
 
Tänään kävin työpaikalla vähän "haistelemassa", miltä se työhön paluu oikein mahtaa maistua. Ja hyvältähän se maistuu, kun on maailman parhaat työkaverit ympärillä! Uusi rehtori talossa on vielä tapaamatta, mutta huomennahan tuo nähdään. Täydellä tohinalla koulutusta ja muuta tarjolla koko huomisen ajan, joten vauhdilla lähdetään uuteen kouluvuoteen. Se sopii minulle, sillä kun teen töitä, tykkään myös tehdä, enkä odotella. Uutta opittavaa, järjesteltävää ja touhuttavaa, sitten maanantaina olemme valmiina ottamaan vastaan koululaiset. Kiva nähdä omaa luokkaakin pitkästä aikaa!
 
Toivon hartaasti, että kaikki autoilijat muistavat nuo  pikkuiset koulutiensä kulkijat tänäkin syksynä! Yksikin menetetty pikkuihminen liikenteen uhrina on liikaa, joten kaasujalkaa voisi vähän höllätä ja pitää mielen virkeänä, silmät tarkkana ja ajatukset läsnä tien päällä. Ja jälleen nyt jo edesmenneen autokoulunopettajani sanat: "LAPSI ON LIIKENTEESSÄ ELÄVÄ VAROITUSMERKKI!"
 
Mukavaa loppuviikkoa, lomailijoille, kotona oleville ja työssä ahertaville!
 
 

lauantai 2. elokuuta 2014

Tarjottimen tuunausta - kirppislöydöstä käyttöön!

Olen joskus jo kuukausia sitten ostanut paikalliselta kirppikseltä tarjottimen, josta minulla oli jo ostovaiheessa selvä visio. Halusin sen laittaa ihan uuteen uskoon, ihan vaan kokeilumielessä, sillä en ollut sellaista aiemmin tarjottimen kanssa kokeillut. Välillä jo muutin suunnitelman, meinasin laittaa mosaiikin siihen päälle, mutta sitten päätin, että mosaiikki tulee siihen seuraavaan (!) tarjottimeen.

Mies kyllä hiukan nikotteli, kun tarjotin tarkasteli. Sehän oli hiukan rikki, kulunut ja vähän likainenkin. No, mitäpä moisesta, totesin itsekseni, sillä voihan sen puhdistaa, liimata ja pohjamaalata, sitten vielä pintamaali ja koristelu... Eikä hintakaan ollut kuin 1,50 euroa. Ja siitä se sitten taas lähti!

Tässä lähtötilanne. Varsinkin kädensijojen kohdalta
likainen, pohja myös hiukan rasvainen, mutta malliltaan kiva!

Liimasin pohjan puolella reunassa olleen särön ihan perinteisellä,
vesiohenteisella liimalla. Muoviset puristimet riittivät pitämään
liimauksen paikoillaan kuivumisen ajan. Muista pyyhkiä mahdolliset
purseet heti, jotta liimauksesta tulee siisti!

Hioin tarjottimen kevyesti. Kannattaa hioa puun syiden suuntaisesti,
ettei tule raitoja. Hiontapölyn puhdistus oli seuraava vaihe. Sitten poistin rasvaa
ja muuta likaa puhdistusaineella, joka on liuotinpohjaista, rasvaa poistavaa.

Pohjamaalaus tehtiin pihalla, spraymaalaamalla tartuntapohjamaalilla.
Ei suinkaan pyörän päällä, mutta kuivumassa tarjotin köllötteli tarakalla katoksen alla.

Pohjamaalin kuivuttua tarkistin pinnan ja totesin sen olevan siisti.

Maalasin tarjottimen vesiohenteisella, puolihimmeällä
Helmi-kalustemaalilla. Tykkään käyttää vesiohenteisia maaleja,
jottei tarvitse kauheasti hengitellä liuotinaineita! Pinta tuli maalattua pohjasta kahdesti,
päältä kolmasti. Korjasin myös muutamia valumia, hiomalla kevyesti ja maalaamalla.

Leikkasin kontaktimuovista sablonan, jolla sain tuputeltua tarjottimeen
haluamani tekstin. Minulla on peltinen kyltti, jossa on sama teksti myös,
joten siitä sen kopioin. Vintage-intoilijallehan se on sopiva!

Tästä erottuu vain himmeästi tarjottimen pintaan liimattu kontakti.

Sekoittelin siniharmaata väriä akryylimaaleista.
Vaaleansinisen joukkoon muutama tippa mustaa ja se oli siinä!

Tuputin on myös löytynyt kirppikseltä uutena. Käytä aina paperilautasta
tms. alustaa, jonka kautta laitat maalin, jotta se ei jää könteiksi tuputtimeen.
Vinkki: hyvä tuputin syntyy vaahtomuovinpalasta, jonka työnnät esim. filmipurkkiin.
Niitä olen saanut aikoinaan valokuvausliikkeestä, mutta digiaikana voi käyttää muitakin pikkupurkkeja, esim. lääkkeistä saatavia tyhjäksi tulleita muovipurkkeja.

Kun teksti oli tuputeltu, nappasin kontaktimuovin nopeasti pois.
Luulen, että sen olisi pitänyt antaa olla hieman kauemmin, jotta
maali ei olisi lähtenyt leviämään. Mutta lopputulokseen se tekee hieman sellaista
kaipaamaani rosoa ja "vanhan tuntua", joten ei haittaa.

Ja siinä se nyt kuivuu, odotellen käyttöä. Mietin, lisäisinkö tekstin alle vielä jotain.
Leiman tai tähtiä? Saa nähdä. Jämämaali on odottamassa ilmatiiviisti pakattuna purkissa.
Nimittäin täsmälleen saman sävyn sekoittaminen on aina tuskastuttavaa.
 
Siinä tarjottimeni tuunaus. Tämä tarjotin on kooltaan aika reilu, joten siihen voi vaikka ulos kattaessa lastata kahvikupit, maidot ja tarjottavat. Hyvin mahtuu. Tai ehkä voin odotella kahvia sänkyyn...
 
Pitkä sepustus, mutta kiva jos jaksoit lukea! Vinkkejä ja mielipiteitä otan mieluusti vastaan, sillä monilla teistä voi olla parempaa tietoa ja taitoa tuunauksiin!
 
Mukavaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa!