Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

perjantai 22. elokuuta 2014

Yhtä sun toista ja kaikenmoista!

Olen ollut laiska blogin suhteen jo muutaman viikon ajan. Pikkuisen tekee mieleni puolustautua, sillä ihan oikeasti elämä on ollut elokuun puolella melkoisen hektistä. Ensinnäkin työt alkoivat, kun uusi kouluvuosi käynnistyi. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen huomasin olevani ihan eri tavalla väsynyt, kuin lomalla, joten blogin pariinkaan en sitten jaksanut illalla siirtyä.

Toinen iso juttu, oikeastaan se kaikkein isoin, oli esikoisen ja hänen morsiamensa ikimuistoinen hääjuhla, jota vietimme 16.8. lauantaina. Oli aika iso juttu äidille, kun sai olla näkemässä komean ja rakkaan poikansa kävelevän alttarille yhdessä rakastamansa naisen kanssa. Meille tuo miniä on mieluinen ja rakas! Mukana häissä olivat myös pojanpojat, jotka valloittivat pienissä saketeissaan häävieraat. Onnellinen päivä!

Susanna Sorvisto toimi hääkuvaajana ja tässä hänen ottamansa kuva perheestä
 
Suloiset sulhaspojat Susanna Sorviston kuvassa.
 
Sunnuntaina häähumu oli sitten takana päin ja oli aika palailla normaalielämään. Jotenkin saimme hoidettua kaikki hommat ja niin sitä sitten palattiin tämän viikon alussa arkeen. Nuoripari lähti maanantaina häämatkalle viikoksi. Torstaina kuopukseni oli leikkauksessa, tosin ihan vaan päiväkirurgisessa toimenpiteessä, jossa suoristettiin nenän väliseinä, parannettiin poskionteloiden "tuuletusta" ja katkaistiin vielä kielijänne. Nyt poika on edelleen meillä täällä toipumassa, koska yksinasuvan ei ole hyvä olla leikkauksen jälkeen ihan omin nokkinensa kotonakaan. Häämatkalla ei myöskään ollut kaikki mennyt ihan nappiin, sillä siellä nuori aviomies poti vatsavaivoja ja joutui sairaalaan. Mamma täällä huolissaan pyöriskeli viime yön. Onneksi nyt on päässyt sairaalasta hotelliin toipumaan.
 
Sitten vielä pieni, mutta suloinen uusi perheenjäsen! Meille muutti tästä läheltä kissavauva, Helmi, joka on 12 viikkoa vanha! Kyllä se on sitten suloinen, voi hyvänen aika! Olen aivan myyty. Jännitin Paavon ja Helmin ensimmäistä kohtaamista, sillä pelkäsin, ettei tuo iso kollikissa hyväksy uutta kissaa. Mutta Paavo olikin hyvin utelias ja kiinnostunut Helmistä, eikä ollenkaan vaikuttanut siitä ärtyneen, että pikkuinen oli ilmestynyt taloon. Helmi sen sijaan pelkäsi Paavoa niin, että meni ihan korkealle kaarelle, kaikki karvat pystyssä ja häntä pörrössä. Paavon hiippaillessa sitä haistelemaan, Helmi päästi niin kovan naukaisun, että Paavo säikähti ihan kauheasti! Sitten Paavo siirtyi kauemmas tarkkailemaan Helmiä. Jonkin aikaa sitä katseltuaan, Paavo päätti lähteä ulos. Meni kuulemma polttamaan sikarin, kuten ystäväni totesi. Nyt Helmi tutustuu pöydän alla olevaan maailmaan, eikä juurikaan uskalla mihinkään liikkua. Eteisessä se vähän käväisi, mutta pelästyi peilistä näkyvää kuvaansa ja naukaisi taas. Antaa Hempukan nyt totutella, sillä se on kyllä vielä ihan vauva!
 
Meidän Helmi on todellinen helmi!
 
Nyt sitten pitää opetella kahden kissan kanssa elämään. Toivon, että niistä tulee parhaat kaverit, eikä Helmi pelkää enää myöskään meitä ihmisiä. Nyt se ei tule vielä syliin, eikä halua, että siihen kosketaan. Olen makoillut sen kanssa lattialla ja olemme sulkeneet hitaasti silmiä ystävällisyyden merkiksi, kuten kissat tekevät. Ehkä se sitten vähitellen tottuu!
 
Mukavaa viikonloppua ystävät, hyvät!
Palaillaan ompelujuttuihin ja muutamiin kivoihin tuunauksiin pikapuoliin!
 
 
 

torstai 7. elokuuta 2014

Kesäloman viimeiset päivät

Tänään olen viimeistä päivää kesälomalla. Niin se vaan mennä humpsahti, vaikka opettajana saankin nauttia mukavan pitkästä lomasta. Ihana loma, sillä mitään hässäköintiä ei tänä vuonna ollut. Yleensä stressaan liiallisesta aikatauluttamisesta lomalla. Se kuuluu mielestäni työarkeen, että on tietyt ajat, joista pidetään kiinni. Lomalla mennään ja tullaan sen mukaan, miltä tuntuu.

Tänään juttelin tapaamani työkaverin kanssa kesän säistä. Totesimme, että alkukesän kylmyyden valittelu vaihtui kyllä sosiaalisessa mediassa ja lehdissäkin nopeasti helteessä tuskailuun. Kumpi lie sitten kamalampaa kenenkin mielestä. Itse nautin kyllä viileistä päivistä, kun auringossa olosta tykkää, enkä siedä kuumuuttakaan. Mutta suon sen niille, jotka siitä nauttivat. Nyt loppukesästä vitsauksena ovat vielä nuo hulluksi tulleet ampiaiset, joita sekä minä, että monet ystäväni pelkäämme. Juoksemme ja huidomme, vaikka minäkin vakuutan oppilailleni ensi viikolla jo moneen kertaan, ettei ampiaisia tarvitse pelätä...

Valmistauduin jo eilen loman loppumiseen viettämällä aikaa näiden mussukoitteni kanssa oikein ilokseni. Meillä paistettiin vohveleita, joita nautittiin kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Sitten teimme yhdessä pullataikinan, jonka lapset saivat pyöritellä mieleisikseen pulliksi. Ja kun pullat jätettiin mummulan keittiöön jäähtymään, suuntasimme lasten kanssa läheiseen lintutorniin ja rantaan, jossa tosin ei uintimahdollisuutta ole, mutta kiviä siellä on hyvä käydä heittelemässä veteen!
Illalla vielä suuntasimme kirkkoon, jossa meidän seurakunnan ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle. Täällä alkoikin koulu jo tänään, mutta tuossa naapurikunnassa, jossa käyn töissä, alkaa vasta maanantaina.

leipurit työn touhussa

Hyvältä näyttää, vai mitä!

Kirkossa pojat syventyivät virsikirjan tutkimiseen
tilaisuuden alkua odotellessaan.
 
Tänään kävin työpaikalla vähän "haistelemassa", miltä se työhön paluu oikein mahtaa maistua. Ja hyvältähän se maistuu, kun on maailman parhaat työkaverit ympärillä! Uusi rehtori talossa on vielä tapaamatta, mutta huomennahan tuo nähdään. Täydellä tohinalla koulutusta ja muuta tarjolla koko huomisen ajan, joten vauhdilla lähdetään uuteen kouluvuoteen. Se sopii minulle, sillä kun teen töitä, tykkään myös tehdä, enkä odotella. Uutta opittavaa, järjesteltävää ja touhuttavaa, sitten maanantaina olemme valmiina ottamaan vastaan koululaiset. Kiva nähdä omaa luokkaakin pitkästä aikaa!
 
Toivon hartaasti, että kaikki autoilijat muistavat nuo  pikkuiset koulutiensä kulkijat tänäkin syksynä! Yksikin menetetty pikkuihminen liikenteen uhrina on liikaa, joten kaasujalkaa voisi vähän höllätä ja pitää mielen virkeänä, silmät tarkkana ja ajatukset läsnä tien päällä. Ja jälleen nyt jo edesmenneen autokoulunopettajani sanat: "LAPSI ON LIIKENTEESSÄ ELÄVÄ VAROITUSMERKKI!"
 
Mukavaa loppuviikkoa, lomailijoille, kotona oleville ja työssä ahertaville!
 
 

lauantai 2. elokuuta 2014

Tarjottimen tuunausta - kirppislöydöstä käyttöön!

Olen joskus jo kuukausia sitten ostanut paikalliselta kirppikseltä tarjottimen, josta minulla oli jo ostovaiheessa selvä visio. Halusin sen laittaa ihan uuteen uskoon, ihan vaan kokeilumielessä, sillä en ollut sellaista aiemmin tarjottimen kanssa kokeillut. Välillä jo muutin suunnitelman, meinasin laittaa mosaiikin siihen päälle, mutta sitten päätin, että mosaiikki tulee siihen seuraavaan (!) tarjottimeen.

Mies kyllä hiukan nikotteli, kun tarjotin tarkasteli. Sehän oli hiukan rikki, kulunut ja vähän likainenkin. No, mitäpä moisesta, totesin itsekseni, sillä voihan sen puhdistaa, liimata ja pohjamaalata, sitten vielä pintamaali ja koristelu... Eikä hintakaan ollut kuin 1,50 euroa. Ja siitä se sitten taas lähti!

Tässä lähtötilanne. Varsinkin kädensijojen kohdalta
likainen, pohja myös hiukan rasvainen, mutta malliltaan kiva!

Liimasin pohjan puolella reunassa olleen särön ihan perinteisellä,
vesiohenteisella liimalla. Muoviset puristimet riittivät pitämään
liimauksen paikoillaan kuivumisen ajan. Muista pyyhkiä mahdolliset
purseet heti, jotta liimauksesta tulee siisti!

Hioin tarjottimen kevyesti. Kannattaa hioa puun syiden suuntaisesti,
ettei tule raitoja. Hiontapölyn puhdistus oli seuraava vaihe. Sitten poistin rasvaa
ja muuta likaa puhdistusaineella, joka on liuotinpohjaista, rasvaa poistavaa.

Pohjamaalaus tehtiin pihalla, spraymaalaamalla tartuntapohjamaalilla.
Ei suinkaan pyörän päällä, mutta kuivumassa tarjotin köllötteli tarakalla katoksen alla.

Pohjamaalin kuivuttua tarkistin pinnan ja totesin sen olevan siisti.

Maalasin tarjottimen vesiohenteisella, puolihimmeällä
Helmi-kalustemaalilla. Tykkään käyttää vesiohenteisia maaleja,
jottei tarvitse kauheasti hengitellä liuotinaineita! Pinta tuli maalattua pohjasta kahdesti,
päältä kolmasti. Korjasin myös muutamia valumia, hiomalla kevyesti ja maalaamalla.

Leikkasin kontaktimuovista sablonan, jolla sain tuputeltua tarjottimeen
haluamani tekstin. Minulla on peltinen kyltti, jossa on sama teksti myös,
joten siitä sen kopioin. Vintage-intoilijallehan se on sopiva!

Tästä erottuu vain himmeästi tarjottimen pintaan liimattu kontakti.

Sekoittelin siniharmaata väriä akryylimaaleista.
Vaaleansinisen joukkoon muutama tippa mustaa ja se oli siinä!

Tuputin on myös löytynyt kirppikseltä uutena. Käytä aina paperilautasta
tms. alustaa, jonka kautta laitat maalin, jotta se ei jää könteiksi tuputtimeen.
Vinkki: hyvä tuputin syntyy vaahtomuovinpalasta, jonka työnnät esim. filmipurkkiin.
Niitä olen saanut aikoinaan valokuvausliikkeestä, mutta digiaikana voi käyttää muitakin pikkupurkkeja, esim. lääkkeistä saatavia tyhjäksi tulleita muovipurkkeja.

Kun teksti oli tuputeltu, nappasin kontaktimuovin nopeasti pois.
Luulen, että sen olisi pitänyt antaa olla hieman kauemmin, jotta
maali ei olisi lähtenyt leviämään. Mutta lopputulokseen se tekee hieman sellaista
kaipaamaani rosoa ja "vanhan tuntua", joten ei haittaa.

Ja siinä se nyt kuivuu, odotellen käyttöä. Mietin, lisäisinkö tekstin alle vielä jotain.
Leiman tai tähtiä? Saa nähdä. Jämämaali on odottamassa ilmatiiviisti pakattuna purkissa.
Nimittäin täsmälleen saman sävyn sekoittaminen on aina tuskastuttavaa.
 
Siinä tarjottimeni tuunaus. Tämä tarjotin on kooltaan aika reilu, joten siihen voi vaikka ulos kattaessa lastata kahvikupit, maidot ja tarjottavat. Hyvin mahtuu. Tai ehkä voin odotella kahvia sänkyyn...
 
Pitkä sepustus, mutta kiva jos jaksoit lukea! Vinkkejä ja mielipiteitä otan mieluusti vastaan, sillä monilla teistä voi olla parempaa tietoa ja taitoa tuunauksiin!
 
Mukavaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa!