Käsillä tekijän arki on omissa käsissä

Miksi teet käsitöitä? Onko sut pakotettu tekemään sukkia ja muita? Näin kyselivät minun ihanat oppilaani eräänä päivänä. Toki olen sitä itsekin välillä miettinyt, mutta nyt, kun se piti yhtäkkiä osata pukea sanoiksi, oli taas kerran oikein pysähdyttävä sen ajatuksen äärelle. Liekö sitten niin, että lähestyvä viidenkympin ikä laittaa pohdiskelemaan omaa elämäänsä muutenkin jotenkin syvällisemmin, kun tuntuu olevan jatkuva tarve löytää itsestään vastauksia ja tietoa siitä, miksi, miten ja milloin asiat oikein tapahtuvat. Käsityöt mahdollistavat myös sen ajatustyön ja siitä sitten lähdinkin liikkeelle selityksissäni.

Lempivärityskirjani

Kerroin lapsille, että kun teen jotain käsityötä, neulon, ompelen, virkkaan tai vaikka huovutan, nautin siitä mahdollisuudesta ajatella ja olla uppoutuneena työskentelyyni kokonaan. Se vaan on jonkinlainen flow-tila, kuten tutkijat väittävät, johon pääsee sen keskittymisen ja rauhoittumisen myötä. Kädet tekevät rytmikkäästi omaa hommaansa, varsinkin juuri virkkauksen ja neulomisen aikana. Se on tietyllä tavalla meditoimista, kun toistaa käsillään sitä liikettä ja ajatukset kulkevat vapaasti. Suunnitelmia, unelmia, haaveita, muistoja, kaikkea sitä liikkuu mielessä. Vielä joskus toivoisin myös oppilaitteni löytävän sen ominaisuuden ja taidon itsestään. Harjoittelun myötä se on täysin mahdollista.

Osa lapsista ymmärsi jotenkin, mitä kerroin. Osalle tuntui menevän yli ja kovaa. Joku sitten kysäisi, oisitko sä surullinen, jos et saisi tehdä käsitöitä. Mietin ehkä sekunnin murto-osan ja vastasin, että todellakin olisin. Jos menettäisin käsieni hallinnan tai näköni, jotka molemmat voisivat estää käsityöt, olisin todella surullinen. Silloin nekin, jotka eivät meditatiivista flow-tilaani ymmärtäneet, nyökkäilivät ja tuntuivat ymmärtävän, että kyseessä on asia, joka on oikeasti minulle todella tärkeä.

Mielipidevaikuttajana voin vaikuttaa lasten asenteisiin koulussa ja kannustaa omalla esimerkilläni esimerkiksi lukemisen, liikunnan tai käsitöiden pariin. Voin olla esimerkkinä hyvästä käytöksestä, toisten huomioimisesta ja ympäristöstä huolehtimisesta. Toivonkin, että joskus aikuisina nämäkin lapset muistavat opettajansa vähän hassuna, mutta lempeän ankarana, turvallisena mummelina, joka teki mitä ihmeellisempiä asioita itse. Teki siksi, että halusi tehdä ja siksi, että nautti siitä.

Leivotko sä mulle kakun, kysyi naapuriluokan poika maatessaan likaisella käytävän lattialla. Lupasin leipoa, jos hän pesee meidän lattiat yhtä tehokkaasti kuin sen käytävän hiekkaisen lattian. Sovimme, että joskus näin tehdään. Mitä lie äiti ja isi kotona sanovat, kun poika kertoo lupautuneensa kakkupalkalla pesemään hassun kässämaikan lattioita....?

Tässä viidesluokkalaisen pojan taidonnäyte -

vetoketjupussukka vuorilla. Ensimmäinen vetskari ikinä!

 

 

Koolla on väliä, kun luokan varakyniä valitaan.

Yksi osoitus siitä, että ope on oikeasti vähän hassu...

 

Huumori on tärkeää koulussakin, mutta toki ilmankin voi elää. Itse haluan hassutella sopivassa määrin lasten kanssa ja heistä se tuntuu olevan tärkeää. En ole liian aikuinen ja ylpeä, ettenkö voisi olla välituntileikeissä mukana tai pikkuisen höpötellä hassuja opetuksen lomassa. Se mielestäni rentouttaa oppilaita ja vapauttaa voimavaroja oppimiseen jännittämisen sijasta. Eri asia onkin, ymmärtävätkö kaikki leikinlaskua, joten voi olla mielenkiintoisia keskusteluja kotona, kun opekin leikkii. Ei se mitään, en mene rikki kummastelusta tai häpeile sitä, että vieläkin osaan leikkiä.

 

Käsillä tekemistä on myös aikuisilla nyt niin valtavan suosion saanut värityskirjakuvien värittäminen. Minulla on useita eri teemoin kuvitettuja värityskirjoja ja rakastan värittämistä ihan tosissani. Äänikirja tai musiikkia soimaan ja väriä paperille. Äkkiä vierähtää tovi jos toinenkin siinä hommassa. Jos ette ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi!

Näin meillä nykyisin rentoudutaan, sillä en ole ainoa

ope, jolle värittäminen on kolahtanut täysillä.

Aikuisten värityskirjat ja omat Stabilot mukana myös reissuissa.

 

Hyvää keskiviikkoiltaa, ystävät!

 

 

 

Viimein blogi palasi elämääni!

Hei kaikki ihanat siellä kotisohvalla, tai missä nyt ikinä olettekin. Luvattoman kauan taas on siitä, kun viimeksi olen tänne blogiini mitään kirjoitellut. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin menettänyt innostukseni tähän blogimaailmaan, vaan kertakaikkisen kiireisestä ja touhua täynnä olleesta kesästä ja alkusyksystä.

Mitäkö olen nyt sitten hommaillut, kun näin kovasti olen kiireisenä häärinyt? No, kesällä tein ihan hullun lailla käsitöitä, aina ompeluhommista neuletöihin ja puutöistä remonttihommiin nukkekodeissani. Niin todellakin, kolmen nukkekodin onnellisena omistajana voin puhua niistä monikossa... Vielä niissä on täysi kaaos päällä, eikä mikään vielä ole esittelykunnossa, mutta kunhan edes jokin osa valmistuu, lupaan esitellä niitä tarkemmin. Ompelutyöt pitivät kiireisenä, sillä olen taas välillä tehnyt muutamille ystävilleni tilaushommiakin ja yrittänyt vaatettaa tätä omaa sakkia, sisustustekstiilejäkään unohtamatta. Neuletöistä olen nauttinut kesällä, sillä niitä on niin helppo kuljettaa mukana ja tehdä aina siellä, missä kulloinkin olen. Autossa matkalla pohjoiseen ja takaisin sieltä syntyi tiskirättejä virkkaamalla. Sukkia olen tehnyt sekä itselle, että muille. Muutamia tilauksiakin on taas niistä kertynyt. Mikäs sen mukavampaa, sillä se kertoo siitä, että kädenjälkeäni arvostavat myös ystäväni.

Kirppislöytöjä olen tehnyt edelleen tasaiseen tahtiin. Olen muuten onnistunut täysin haasteessa, johon lähdin mukaan reilu vuosi sitten, elokuun lopussa vuonna 2014. En ostanut yhtään uutta vaatetta sukkia lukuun ottamatta vuoteen. Kirppiksiltä löytyi kivoja vaatteita ja muun tarpeellisen tein itse. Alusvaatteetkin nykyään ovat itse ommeltuja, eikä niitäkään enää tarvitse kaupasta etsiä. Kun vuosi oli kulunut, totesin, että nyt on hyvä muuttaa haaste elämäntavaksi ja jatkaa samaan tapaan, joka tuli tutuksi kuluneen vuoden aikana.

Muita kirppislöytöjä olen unohtanut tyystin esitelläkin, vaikka innoissani olen niistä ollut. Tässä on haaveilemani kasvikuivurikin nyt päässyt keittiöön hurisemaan, sillä se odotti minua tässä reilu viikko sitten paikallisella kirppiksellä. Oi, mikä riemu, kun se oli siisti ja toimiva, eikä hintakaan päätä huimannut. Lipstikkaa, tyrnin lehtiä ja rakuunaa olen ehtinyt sillä jo kuivata.

Huriseva ystäväni!

 

Lähiruokarengas on työllistänyt tasaiseen tahtiin, sillä kesäkuun alussa perustamamme REKO täällä Hyvinkäällä on kerännyt jo reilut 1700 jäsentä! Ihanaa, että tuottajat ja kuluttajat ovat sen avulla löytäneet toisensa ja me saamme nyt suoraan tuottajilta ostaa terveellistä ja tuoretta lähiruokaa. Tässä esimerkki parin viikon takaa. Ostan Vaahteramäen tilan Friida-munia ja näin ihanan laatikon hommasin kananmunakennojen säilytykseen! Helmi tosin rakastui tulisesti tähän myös ja jouduin nostamaan sen ihan näkösältä pois, mutta silti se on niin mieluinen, että!

Friidat, Ihalaisen Helenan tomaatit ja kurkut sekä Myssyfarmin

Hulda-herneet, herkkuja lähiruuan ystäville!

 

Joskus on hyvä myös avata suunsa oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Puutarhuri minussa on tänä kesänä ja syksynä ollut vauhdissa, sillä meille on tullut yhtä sun toista uutta tuonne pihaan kasvamaan. Pyrin löytämään  pihaan myös käytettyä ja kierrätettyä ja kasvien suhteen olenkin ottanut mielelläni vastaan kaverien ja tuntemattomienkin antamia jakotaimia ja jopa kokonaisia pensaita, jotka olen siirtänyt meidän pihaan. Kasvulaatikoita olen laittanut nyt kolme lisää, neljäs ja viides ehkä vielä tulevat tänä syksynä tai viimeistään keväällä. Niitä varten sain tarvitsemani lavankaulukset fb-kaverini kautta. Hänen miehensä toi töistä ylimääräisiä, joten ne tulivat maksamaan minulle yhden suklaalevyn verran. Ja päälle tuli vielä tällainen sinkkilaatikko, tai itse asiassa kaksi, jotka ovat tässä kuvassa vielä sisäkkäin. Näistä tulee oivalliset säilytyslaatikot pihaan.

Sinkitty metalli kestää pihassa sateita ihan mainiosti.

 

Paikalliset kirppistapahtumat ovat olleet hiukan pettymys monille, mutta katsokaapa, mikä ILO minua kohtasi Lystilauantain kirppiksellä elokuussa! Ihanat puukirjaimet, joista aion laittaa tärkeäksi muistutukseksi seinälle tämän sanan...

Ilo on läsnä jokaisessa päivässäni!

 

Osallistuin kansainväliseen sukkavaihtoonkin ja sain paketin amerikkalaiselta neulojalta. Ihanat sukat ja huulirasva sekä käsivoide ja pieni vyölaukkutyyppinen pussukka esimerkiksi virkkaustyötä varten ovat mieluinen paketti, joten kiitos niistä sinne "rapakon taakse".

Arvatkaapa, kuka jäi koukkuun EOS-huulirasvaan...

 

Tiskirättien virkkausta olen tosiaan kesän harrastanut ja tässä muutama niistä malleista, joita olen tehnyt.

Mukailtu juhannusruusu on tullut tehtyä monen värisenä

Tässä toinen suosikkimallini. Näitä myös syntyi mökillä ja matkalla.

Tennarisukkia olen neulonut jo muutamia ja lisää pitää tehdä, sillä monet kaverini

haluavat tällaiset itselleen myös. Olen luvannut näitä neuloskella heille syksyn mittaan.

 

Työrintamalle kuuluu tietenkin kiirettä, kuinkas muutenkaan, mutta niin mukavaa sellaista, että se haittaa ollenkaan menoa. Tykkään työstäni ja työkavereistani ihan hullun lailla, joten mikäpä sitä työtä on tehdessä! Oppilaat ovat olleet ihania koko syksyn, kun kesällä oli jo vähän puolin ja toisin ikävöity. Nyt on myös enemmän tekstiilityön tunteja, peräti 8h viikossa, että pääsen sitten sitä tekstiiliopen koulutustani hyödyntämään myös. Tässä kiireimmät kuulumiset tällaisena sekametelisoppana, mutta lupaan rauhoittua ja kirjoitella seuraavan postauksen vähän maltillisemmin ja ajatuksella, eikä sitä sun tätä sekoillen. Ihanaa alkanutta viikkoa ja kaunista syksyistä tiistaita kaikille! Palaan viimeistään keskiviikkoiltana, jollen jo huomenissa tänne blogini pariin taas!

 

 

Yksinäinen viikko - omaa aikaa ja hiljaisuutta

Istun täällä mökillä pohjoisessa ja mietin. Menossa on neljäs päivä yksin. Jäljellä on vielä viisi vuorokautta, jotka vietän täällä itsekseni, ennen kuin isäntämies palailee kalareissultaan Näätämöltä. Kolmas kesä, jolloin tämä oma lomaviikko kuuluu vain minulle. Kolmas kesä, eikä tämä ole varmasti viimeinen, jos se minusta on kiinni.

Miesten kalareissu on myös perinne. Joko tuonne Näätämölle, Nuortille tai vaikkapa käsivarren Lappiin se aina suuntautuu. Neljän miehen porukka, joka pitää yhtä ja myös osaa pitää huolen itsestään ja toisistaan kokoontuu näin yhteen ja nauttii olostaan. Mikäpä siinä, sehän lataa heidän akkunsa täyteen syksyä ja talvea varten.

Minun akkuni latautuvat nyt myös, kun saan touhuta omaan tahtiini vain niitä asioita, joita haluan ja viitsin. En ole jouten kuitenkaan, sillä vaikka täällä ei ole ompelukonetta, olen varautunut kassillisella neulelankoja, koukkuja, puikkoja ja muuta tarviketta. Yhdet sukat olen täällä saanut valmiiksi, yhden tiskirätin puoleen väliin ja toiset sukatkin aloitin jo. Lisäksi mukana on yksi jo aloitettu työ, josta en nyt oikein osaa sanoa, mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään...

Sukkapari Novitan Purobatikista.

Malli: Woffelit Ravelrysta 

 Olen taas mennyt ilmoittautumaan mukaan haasteeseen, jossa tarkoituksena on juhannusyön ja jouluyön välillä neuloa 20 työtä valmiiksi. Jokaisen työn tulee painaa se 50 g vähintään. Esimerkiksi nämä minun tiskirättini eivät paina niin paljoa, joten niitä täytynee tehdä sellainen sarja. Näihin kaksiin sukkiin käyttämäni lanka löytyi kirpputorilta ennen tänne reissuun lähtöä. Otin paketin, jossa oli kolme eriväristä kerää, joten nyt on sitten kolmet sukat tarkoitus tehdä. Pikkuihmisille on tulossa pieniä tossuja, joihin on puuvillalankaa ja villalankaa mallista riippuen. Tiskirätit teen Novitan Bambusta. Kaikki nämä langat olen ajatellut kuluttaa täällä reissun päällä. Saapa nähdä, miten käy.

Toiset Woffelit saman langan eri sävystä.

 

Koska mökki on hiljainen ja paikalla ei ole ketään juttukumppania, kuuntelen äänikirjoja. Kolmas äänikirja on jo menossa. Pirjo Tuomisen Silkkipunos, Stieg Larsonin Millenium-trilogian toinen osa, Tyttö joka leikki tulella sekä nyt meneillään oleva Åsa Larssonin Aurinkomyrsky ovat kaikki sellaisia, jotka olen joskus jo lukenut, mutta se ei haittaa. Äänikirjan kuuntelu on kokonaan toisenlainen elämys, jonka voi nauttia siitä huolimatta, että tarina sinänsä olisi tuttu. Neulon ja kuuntelen, väritän ja kuuntelen. Niin kuluu aika nopeasti. Olen myös tehnyt kävelylenkkejä tässä kylällä, käynyt kastelemassa naapurissa kukkia ja kyläillyt sukulaisteni luona.

 

Onko kukaan teistä lukijoista löytänyt tätä aikuisten värityskirjabuumia? Itse olen sitä alkuun vähän epäillen seuraillut, mutta tämän kirjan tullessa vastaan Suomalaisessa kirjakaupassa, olin heti ihan myyty. Ostin kirjan ja kaivoin esiin tussit. Otin kirjan vähän epäröiden mukaani, mutta hyvä, että otin. Värittäminen on todellakin jollain lailla hypnoottisen rauhoittavaa. Istun, kuuntelen äänikirjaa ja väriä vaan tulee paperille tussien kapeista kärjistä. Päätän välillä, että enää tämä väri, sitten tauko. Vartin päästä huomaan, että edelleen väritän ja väritän. Tämä on vangitsevaa, rauhoittavaa, lumoavaa, oivallista stressinpoistoa.

 

Tämä on uusin villitykseni, väritystä ja mielenrauhaa

 

Pahoittelen kuvieni huonoa laatua, sillä olen niitä täällä ihan vaan kännykällä näpsinyt!

Värityskirjan kanssa aika kuluu...

Luonto on täällä pohjoisessa nyt kukkeimmillaan, sillä kesä on tullut myöhässä. Monena vuonna mökin edustan kullerot ovat jo kukkineet, kun me tänne asti ehdimme. Nyt ne kuitenkin ovat ihan parhaimmillaan. Kullero on edelleen kaunein luonnonkukka, jonka tunnen. Ehkä se johtuu siitä, että se on erottamaton osa lapsuusmuistojani. Kulleroniitty, jota rakastin, ei enää kasva kulleroita, mutta onneksi näitä on tähän pihaan levinnyt kuitenkin. Kulleroa ei saa niittää, ennen kuin se on siementänyt, jotta kasveista saa nauttia seuraavinakin kesinä.

Kullerot kukkivat vielä

 

Koska olen yksin, en myöskään noudata mitenkään kovin selkeästi normaalia päivärytmiä. Täällä ihanan valoisissa kesäöissä on jotain taikaa, enkä malttaisi alkaa nukkumaan. Valvon myöhään, nukun kunnes jaksan nousta ja senkin jälkeen elelen omaan tahtiini. Auto on seissyt pihassa muutaman päivän, kun en ole sitä täällä nyt tarvinnut. Loppuviikosta lähden kuitenkin käymään kaupungissa, kunhan tulee ilmoitus odottamani paketin saapumisesta pakettiautomaattiin. Koska en ole mitenkään kova syömään, en pakota itseäni  laittamaan mitään erityistä. Nyt tuli kuitenkin herkuteltua, kun jääkaapissa oli isännän ostamaa maitoa. Itse en sitä käytä, mutta nytpä päätinkin paistaa lättyjä. Oli muuten herkkua! Lettupannua ei ole, joten paistoin tavallisessa pannussa. Nättejä niistä ei tullut, mutta maku oli hyvä.

 

Lättysiä, joiden ulkonäkö ei yllä maun tasolle

Keskiviikko onkin vaihtunut jo torstaiksi, mutta vielä on virtaa, joten taidanpa tehdä vähän hommia. Kerron seuraavassa postauksessani lähiruokarenkaasta, jonka perustimme Hyvinkäälle. Sen myötä on tullut kaikenlaista pientä puuhaa, lähinnä jäsenasioiden hoitoa minun kohdallani. Niitä pääsen täälläkin tekemään, kunhan maltan keskeyttää muut touhuni siksi aikaa.

Mukavaa loppuviikkoa, sillä torstai on toivoa täynnä, perjantai on paras, lauantai laatuaikaa ja sunnuntai toki suloisin!

Vappu meni, värit tulivat

Vappu tuli ja myös meni. Meillä on tapana viettää vappua mahdollisimman vähällä "viettämisellä". Emme harrasta simaa tai munkkeja, emme myöskään muita juominkeja, enkä itse enää juurikaan viitsi edes ylioppilaslakkiani esiin kaivaa. Yksi perinne meillä kuitenkin on. Menemme katsomaan mopojen ja moottoripyörien kulkuetta, joka ajaa keskustan läpi ja ryhmittyy sitten kirjastoaukiolle ihasteltavaksi. Tänä vuonna järjestelyvastuu oli ilmeisesti siirtynyt uudelle järjestäjälle, sillä homma ei ihan pelannut entisten vuosien malliin. Liikennevalot pätkivät nyt kulkueen kulkua, kun ne aikaisemmin on laitettu kulkueen tullessa pois päältä. Keulilla on yleensä ajanut poliisin "maija", mutta nyt ei poliisia näkynyt. Ennen kulkueen ilmaantumista keskustaan, paikallinen moottoripyöräjengi teki pienen läpiajon ja poliisikin pyöri paikalla, mutta h-hetkellä heitä ei näkynyt.

Kulkue matkalla

 

Muutoin vappu sujuikin sitten lähinnä kotona, sillä vatsatauti saavutti meidän huushollin viikonlopun aikana. Ensin oli vuorossa isäntä. Minulle se iski vasta sunnuntai-iltana. Isännän valitellessa oloaan, minä ompelin. Luokkaan tuli ommeltua uudet verhokapat kirppikseltä löytyneestä Unikkokankaasta. Ystävän keittiöstä löytyi vielä lisäksi melkein kolmemetrinen kappa, josta värkkäsin tähän lisäpätkän. Saa nähdä, joko kapat yhteensä riittävät ikkunaan... Kaikki kangas meni, virheineen päivineen, mutta onko se nyt niin tarkkaa, vaikka jokunen värivirhe joukossa olisikin. Muutakin kivaa ompelin.

 

Pikku-Piltin Ruskamekon kaavalla olen tehnyt tyttärelle ja hänen tyttärelleen mekot, mutta itselläni ei ollut vielä yhtään tällä kaavalla tehtyä. Nyt kokeilin viimein oikein kunnon väri-iloittelua, kun eräässä yllätyspaketissa tuli sopiva määrä tätä raikasta pallokangasta. Valitettavasti olen unohtanut kuosin nimen. Ruskamekon kaavassa on korkea savupiippukaulus, jonka jätin pois. Kesäisemmän se ainakin tästä teki, kun vaan käänsin peittarilla kaula-aukon reunan. Helma on ommeltu pussiksi kuminauhakujaa käyttämällä. Pussihelmat eivät oikein ole olleet minun juttuni, eivätkä nämä kirjavat kuositkaan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva. Kyllä se ainakin kotiasuna varmasti tulee käyttöön.

 

 

Ruskamekon kaavalla itselle

 

 Pikkuneidille, mummun prinsessalle on odottamassa vaikka mitä kankaita. Tämä heppakuosi on minusta kivan erilainen. Ei aina sitä pinkkiä tai punaista. Sinisen sävyt valkoisella pohjalla ovat raikkaita ja vaalealle suomalaislapselle oikein sopivia. Tämä kaava oli testissä ekan kerran, mutta minusta se näyttää aika hauskalta. Vielä kun tyttönen testaa sen sopivuuden, voin käynnistää tehtaan ja ommella näitä lisääkin.

Peplum, 98cm pikkuprinsessalle

 

 Helmi viettää kohta 1-vuotispäiviään, mutta on edelleen  pikkuinen ja hoikka kissa. Paavo oli kyllä jo tuossa iässä melkoinen kollipoika. Helmi leikkii ja jos kukaan ei hänelle ala leikkikaveriksi, hän keksii ihan omia leikkejään. Tässä eiliseltä kuva, jossa Helmi halailee meidän kuopuksen vanhaa unikaveria, Ilmoa. Kivasti näytti myös Ilmo halaavan takaisin.

Helmin uusi ystävä

 

 Onnistuin muuten viimein saamaan käsiini pienen palan tätä ihanaa Maijat-kuosista joustocollegea. Siitä riittää aika hyvin meidän pikkuneidin vaatteeseen, ehkä juuri tuolla edellä mainitulla peplum-kaavalla. Minusta tämä on vaan niin ihana kuosi. Pikkuiset, punaposkiset tyttöset näyttävät vähän ujoilta ja tekevät tuttavuutta keskenään. Ihan kuin oikeassakin elämässä. Pala löytyi Fb:n kirppisryhmän kautta. Olen niin tyytyväinen tähän löytööni!

Pitkään ja hartaasti metsästetty kuosi

 

Tässä vielä loppukevennys viime viikon vapputeemalla! Kyllä on aikaa kulunut tuostakin päivästä...

Retropläjäys vuodelta 1985...

 

 

 

Nukkekotini - nimeä vailla

Olen kirppisten ja nettikirppisryhmien lisäksi ihan vaan vahingossa löytänyt fb:n annetaan/vaihdetaan-ryhmän omalta paikkakunnaltani. Minusta on kivaa ja koukuttavaa elää vaihtokaupan maailmassa. Yhtenä tiistaina kävin juuri hakemassa verhoilua kaipaavan vanhan tuolin, jonka sain Juhlamokkapaketilla. Viime sunnuntaina meille löysi tiensä ensin nukkekoti, joka olisi mennyt hävitykseen, ellei joku olisi noutanut pois. Satuin huomaamaan ilmoituksen ensimmäisenä, joten sain nukkekodin. Sunnuntai-iltana kotiutui myös Lundian hyllykkö. Sekin oli ilmainen, sillä entinen omistajaperhe muutti pois paikkakunnalta ja muuton yhteydessä sitten oli aika karsia ylimääräistä tavaraa pois.

Nukkekoti oli kuitenkin ehkä se löytö, joka eniten mieltäni lämmitti. Talo on jonkun itse rakentama. Se on tehty ilmeisesti lapselle, ihan vaan leikkejä varten. Ikää en osaa sanoa, mutta kulunut ja nuhjuinenhan se on. Seinissä on tylsä, liian isokuvioinen tapetti. Lattioihin on liimattu jotain ylijäämä muovimattoa. Se tuntuu olevan tiukasti kiinni.senät ja lattiat aion tapetoida ja pinnoittaa uusiksi.

Postasin kuvan nukkekodista nukkekotiharrastajien fb-ryhmässä heti samana iltana. Sain heti monia todella hyviä neuvoja. Liikke lähden ilmeisesti irrottamalla takaseinän. Luulen, että se irtoaa helposti, sillä se yhdestä reunasta jo hiukan "irvistääkin". Kun etuseinä ja takaseinä ovat irti, pääsen helpommin käsiksi päätyseiniin, joihin aion yläkerran korkeudelle sahata ikkuna-aukot. Siihenkin sain jo vinkkejä nukkisryhmästä. Alakerran ikkunat ovat kapeat ja korkeat kaari-ikkunat. Ne on mielestäni jätetty liian alas saakka avoimiksi. Aionkin laittaa ne umpeen ainakin 2-3 cm matkalta alaosistaan. Ikkunat teen pleksistä, karmit vanerista tai konepahvista. Ikkunalaudat ja ulkopuolelle kukkalaatikot ovat jo suunnitteilla.

Yläkerrassa on kaksi huonetta, joista toinen on ilmeisesti olohuone ja toisesta saattaa tulla makuuhuone tai jonkinlainen työhuone/ateljeetila. Alakerrassa on selkeästi keittiö, kylppäri/wc ja yksi pienehkö makuuhuone.

Kerrosten välillä on portaikko, joka näyttää aivan liian jyrkältä ja jotenkin tilapäiseltä. Uudet portaat niiden tilalle ovatkin suunnitteilla. Löysin yhden tutoriaalin Pinterestistä, mutta en ole vielä siihen ehtinyt tutustua tarkemmin. Siinä tehtiin kierreportaat, jotka sopivat aika jyrkkään ja ahtaaseen porrastilaan. Toinen vaihtoehto olisi jonkinlainen tasanne, jonka kohdaltaportaiden suunta kääntyy. Se näyttää silti raskaammalta kuin kierreportaikko.

Tähän taloon asukkaiksi muuttaa ainakin nyt alkuvaiheessa kaksi naista. Nuorempi naisista on kuvisopettaja, Sirkku Pesonen, jonka intohimoiksi tiedän taulujen maalaamisen lisäksi neulomisen ja leipomisen. Sirkun kanssa asuu vähän vanhempi ystävättärensä Kaarina Aalto. Kaarina on ompelija, jonka taitavissa käsissä syntyy vaikka mitä. Taiteellisia ovat molemmat ja siltä heidän kotinsakin valmistuttuaan näyttää. Ehkäpä siinä yläkerran toisessa huoneessa työskentelevät molemmat. Kaarinan ompelukone surisee ja Sirkku maalaa.

Tässäpä nukkekotikuulumiseni tältä illalta. Jos keksitte kivan nimen tälle taiteilijatalolle, joka tästä nyt näyttää muodostuvan, ehdottakaa ihmeessä. Minulla on vilkas mielikuvitus, mutta Sirkun ja Kaarinan kodille kyllä tarvittaisiin oma nimi. Tiedättehän, Väinölän ja muiden tapaan. Sirkku ja Kaarina esittäytyvät lähiaikana teille, mutta vielä toistaiseksi he odottavat ensiesiintymistään julkisuudessa vähän turhan vaillinaisissa pukeissa...

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja lokoisaa loppuviikkoa!

 

 

Unelmat vs. todellisuus

Olisinpa sadun hyvä haltiatar, niin taikoisin pois läheisteni pahan mielen. En tietenkään ole, joudun siis tarjoamaan taikuuden sijasta ymmärrystä, lämpöä ja tukea. Jos voisin, ottaisin pois taakat, joita rakkaani joutuvat kantamaan. Jokainen äiti ottaisi lapsensa kivut, pelot ja surut kannettavakseen, jos vaan voisi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Todellisessa elämässä meistä jokaisen on oma taakkansa kannettava. Voin vain koittaa keventää taakkaa auttamalla käytännön asioissa, osoittamalla välittäväni ja kuuntelemalla.

Mikään ei satuta niin paljon, kuin särkynyt sydän, loukkaus, jonka tekee se, jonka kuuluisi antaa lämpöä ja turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. On asioita, joista pieneen ihmissydämeen jää kipeitä arpia. Toki sanotaan, että aika parantaa haavat. Kyllä se aika ihmeitä tekee, joten haavoihin kasvaa arvet, sydämen palaset yhdistyvät ja olo helpottuu. Mutta arvet jäävät. Se on todellisuutta. Unelmat ovat ihania ja antavat voimaa katsoa taas eteenpäin. Mutta unelmien varaan ei voi, eikä saa rakentaa elmäänsä. Todellisuus on tässä ja nyt. Hyvä niin.

Pikkuinen nuhanenä pääsiäistipuni

Meidän pikkuprinsessa, joka on nyt jo 3 vuotta ja 8 kk, on mummulassa pääsiäisen vietossa. Niiskutus kuluu viereiseltä tyynyltä, kun tässä tyttösen nukkuessa kirjoittelen. Kaikenlaisia ajatuksia risteilee mielessäni, mutta kun nyt sain tämän lapsukaisen vanhemmiltaan lainaksi, yritän pyhittää aikani hänelle. Ei voisi olla suloisempaa pääsiäistipua, eihän!

Leikitty ja leivottukin on, kuten yleensäkin lastenlasten kanssa. Viimeksi, kun pojat olivat täällä mummulassa, leivomme sämpylöitä. Nyt teimme muutaman pellillisen kauralastuja. Keittiön lattialle ilmestyi myös yksi peli, jonka tyttö löysi askarteluhuoneesta. Sitä sitten piti testata yhdessä.

Numeroita hyppyruudukkona

Kymmeneen asti laskeminen sujuu hienosti! Palojen kasaus ruudukoksi myös oli mieluisaa hommaa. Ja sitten hypittiin. Laskeminen hyppiessä oli varmasti tehokasta harjoitusta. Numerot tulevat siinä kuin varkain tutuiksi. Kauralastutkin meinasivat kärähtää, kun meidän keittiössä keskityttiin ruutuhyppelyyn. 

Nyt nukkuva lapsi tuntuu olevan melkoisen nuhainen! Onneksi mummulassa voi olla juuri sellaisena, kuin on, eikä pienet flunssat estä lapsia tänne pääsemästä. Oman äidin ja isän jälkeen mummu tuntuukin olevan se seuraavaksi paras hoitaja, kun on kipeä. 

Maailman merkillisin asento

Helmi leikki illan niin innokkasti, että sattui raapaisemaan tyttösen sormea. Itkuhan siitä tuli, joten leikki loppui. Helmi-ressukka oli hämmentynyt, kuntoinen ulvoi suoraa huutoa. Nyt nukkuu kissakin, vakioasennossaan, kasvot lytyssä. Kumma tyyppi! Välillä se nukahtaa istualleen, mutta naamallaan se nukkuu myös usein. Asento näyttää aika hankalalta! 

Huomiselle on suunnitteilla uuden pikkufillarin koeajoa pyörätiellä. Meidän pihassa e oikein pysty harjoittelemaan korkeuserojen takia. Mutta into on valtava ja kypärä päässä piti leikkiä, kun oli niin intona jo tänään. Toivottavasti huomenna ei sada, niin pyöräily on hauskempaa!

Hyvää ensimmäistä pääsiäispäivää! 

Kadonneiden kuvien arvoitus!

Mikähän ihme minu  kuvieni siirrossa mahtoikaan olla vialla? Yleensä puhelimen kameralla kuvatut kuvat siirtyvät suoraan googlen pilveen talteen ja ovat sitten sitä kautta käytössä esim. juuri blogissani. Ei sinne uyhtäkkiä tullutkaan kuin muutama hassu kuva. Pähkäilin asiaa puoliääneen ja lopulta ihan ääneenkin töissä torstaina. Eräs työkaveri esitti muutaman oman näkemyksensä mahdollisista syistä. Googlailin myös asian tiimoilta hiukan ja yhtäkkiä palaset vain loksahtivat paikoilleen. Nyt taas kuvat näkyvät! Olen innoissani!

Nyt kiusaan lukijoitani niillä kuvilla, joita en saanut näkyville aiemmin. Lähinnä siis kirppislöytöjä nämäkin.

Nuken tilkkupeitto, 0,50 euroa. 

Päätyi peitoksi tätini vanhaan nukenkehtoon.

Kaksi sisustustaulua

Nämä taulut ostin kahdesta syystä. Ensimmäinen on niihin käytetty kangas, Marimekon Ananas. Se on kauniin vaaleanpunainen ja yllätyksekseni se olikin kaksinkertainen molemmissa tauluissa. Irrotin sen heti ja heitin palat koneeseen. Niistä on syntymässä kesäksi mekko! Toinen syy oli niinkin hassu, että minulla oli käyttöä styroxlevyille, joista nämä oli tehty. Isompaan tulee Vallilan kuosia, jonka nimeä en nyt muista. Pienempään laitan erästä Ikean kuosia, jota ostin yhden sivuverhon verran nettikirppikseltä myös, kuten taulut ja Vallilan kangaspalankin. Ikean pala maksoi pullollisen Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Tauluista maksoin viitosen.  Vallilan palan hintaa en edes muista enää. 

CD-teline ompeluhuoneeseen

Kuuntelen musiikkia tai äänikirjoja aina ompeluhuoneessa puuhaillessani. Aikojen kuluessa CD-varastoni on kasvanut ja jakautunut olohuoneessa säilytettäviin ja niihin, joiden paikka on siellä ompeluhuoneessa. Niille ei oikein ole ollut omaa paikkaa. Etsiskelin varmaan vuoden jonkinlaista telinettä CD-levyjen säilytykseen. Ne ovat vasn usein kiikkeriä ja kapeita torneja. Viime viikonloppuna ilmestyi tämä silmiini Riihimäen Femmatorilla. Tämä oli halpa ja silti siisti. Yllättävän tukevakin. Eipä kissakaan tätä kaada, vaikka Helmi kaikkialle kiipeileekin. 6 euroa, ei paha ollenkaan. 

Rukki, 15 euroa!

Nettikirppiksiin koukuttuneena iskin tähän kynteni het, kun sen huomasin. Pitäähän kunnon emännällä olla rukki, kuten jo aiemmin sanoin. Myyjä kehui, että tätä voi oikeasti käyttää. En ole koskaan sitä taitoa opetellut, mutta minussa asuva tekstiiliopettaja haluaa senkin taidon oppia. Ehkä otan jonakin päivänä selvää, toimisiko tämä. Muutamia osia tästä on irrallisena tullut mukana, joten ehkäpä, ehkäpä vielä joskus... Joku on maalannut tämän mustaksi, mutta voi olla mahdotonta saada sitä mustaa maalia irti enää. Hmm...

Vanerinen lokerikko, 7 euroa

Siivosin luokkaani ja järjestelin sen ihan uuteen uskoon. Innoissani lajittelin papereita ja pikkusälää, jota minulla on tapana kerätä nurkkiin sekä töissä, että kotona. Lokerikot, korit ja laatikostot ovat eräänlainen pakkomielle minulle. Niinpä se tämäkin sitten muutti meille ja päätyi luokkaani. Se on ihan vaan minun, ei oppilaiden käyttöön. 

Merrel-olkalaukku, 7 euroa

Laukkuja ei voi koskaan olla liikaa. Tai no, kyllä niitä voi. Myinkin muutaman laukun pois, kun niitä kertyy jostain kumman syystä tänne meille. Minulla on ollut 4 viikon ajan kirppispöytä taas, joten kyllä sitä tavaraa on lähtenyt meiltä poiskin päin. Eikä vain meiltä, vaan myös tyttären huushollista ja vähän pojaltakin. Vielä on tarkoitus pitää pöytää toiset neljä viikkoa. Kannan tavaraa myyntiin lähes päivittäin. Kivasti käy kauppa näin keväällä. 

Nyt ompelupuuhien pariin taas!  Seuraavaksi tulossa sitä kesämekkoa taulun kankaista ja keskeneräisen takin ompelua valmiiksi! 

Yksi pieni nojatuoli valmistui näin, aurinkoista päivää eteenpäin...

Tämä pikkuinen nettikirppikseltä bongaamani nojatuoli vilahtikin jo aiemmassa postauksessani. Ostin sen tässä maaliskuulla eräältä perheeltä, jonka lasten käytössä se on ilmeisesti ollut varsin mieluinen. Kangas oli päässyt nuhjaantumaan ja oli ankean värinen, likainen ja osin vähän saumoista ratkennutkin. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuksia, joita halusin päästä toteuttamaan. Tuoli maksoi ruhtinaalliset 5 euroa, joten ajelin sen noutamaan saman tien.

Tässä tuoli ennen

Neutraali, vaalea ja väritön

 

Kirppikseltä löytyi samoihin aikoihin myös tukevaa brittiläistä laatua olevaa puuvillakangasta pala, joka oli heti saman tien kainalossani, kun sen huomasin. Värit eivät ehkä ole minun värejäni, mutta jotenkin tuntui, että tuolle kankaalle on kyllä käyttöä. Palan hinta oli 7 euroa. Se oli aika reilun kokoinen, ihan kuin yhden sivuverhon verran olisi kangasta jostain syystä varattu ja sitten tuotu kuitenkin myyntiin. Kun tuoli ja kangas kohtasivat toisensa, oli idea valmis. Sitten ei muuta kuin toteutuksen kimppuun. Jalat irtosivat helposti kierteidensä ansiosta. Entisen kankaan irrotus, äkkiähän tuo käy... luulin. Enpä luule enää.

 

Raikas puuvilla, raitakuosia

 

Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä taistelu kannattaa käydä, vaikka sormenpäät hellinä ja ranteet särkien. Napsin tuolin pohjasta, kiinteän istuintyynyn alta ja vähän sieltä täältä varmaan satoja niittejä. Ne piti varovasti ensin saada pienellä ruuvimeisselillä nostettua hiukan koholleen ja siitä sitten pihdeillä väännettyä irti. Ja niitä oli paljon. Ja sitten vielä lisää. Ja hiukan vielä. Ja jatkuvasti löytyi jostain niitti. Ei voi olla totta! Mutta niin sitten kuitenkin viimein sain tuolin vanhan kankaan irti. Tuolissa oli syöty, varsinkin voileipäkeksejä tms. murustavaa, sillä sen sisuksista suorastaan pursui aina vaan lisää murusia. Kopistelin, puistelin, imuroin ja sama alusta. Lopulta murut olivat pudonneet pois. Seuraavaksi kaivoin ystäväni, Rouva Ratkojan, esiin. Ratkoin auki kaikki vanhan päällisen saumat. Ensin tosin merkkailin kohdistusmerkit moneen kohtaan, jotta varmasti osaisin kasata uuden päällisen samaan tapaan. Ratkominen olikin jo aika nopea työvaihe.

 

Vanhoja päälliskankaita käytin sitten kaavoina, joiden avulla leikkasin tästä raitapuuvillastani uudet kankaat tuolia varten. Yritin olla tarkkana raitojen kanssa, mutta ihan nappiin ne eivät kuitenkaan menneet. Silti olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, jonka aika nopeasti sain ommeltua kasaan. Nuo pienet rypytykset tuossa käsinojien kaarteissa ja istuintyynyn etukulmissa on tehty kuminauhan avulla. Siksakkasin kuminauhan palat saumanvaroihin noihin kohtiin, joten kangas poimuttui kivasti. Ja mikä parasta, tämä oli helppoa ja nopeata. Kun päälliskangas oli kasassa, puin uuden "mekon" tuolille. Sitten alkoi vimmattu nitominen! Niittipyssy sai kyytiä, kun kiinnittelin napakasti uudet kankaat. Lopuksi ruuvasin jalat takaisin pohjaan. Ai niin, huopatassut tästä puuttuivat, joten ne toki lisäsin jalkoihin. Ja tässä se nyt on! Meidän suloisen 3-vuotiaan prinsessan oma nojatuoli! Neidin huonetta on kovasti nyt sisusteltu, joten tässä on uutta ilmettä tarjolla sinne taas! Ja värit ovat juuri pikkuneidin mieleen, pastelleja ja raikkaita sävyjä. Tykkään!

 

Ja tässä se nyt on

Selkäpuoli edellä

 

Kangaspalasta käytin tähän noin puolet. Hinnaksi arvioin siis lopulta 8,50 euroa. Siis uskotteko, että kannatti siihen hintaan vähän hikeäkin vuodattaa? Lähinnä se niittien poisto oli epätoivoisen tuskaista, mutta kyllä kannatti. Toivon, että vastaanotto prinsessan kotona on yhtä innostunut, kuin oma mielialani tämän tehtyäni.

Pääsiäisen rauha laskeutuu myös meille pikkuhiljaa. Tai no, ei sentään. Ompelukone surisee, äänikirjana on menossa Jari Tervon Leyla. Valmista tulee, keskeneräisiä vauvanvaatteita serkkutytölle viimeistellään. Uusia vaatteita tarvitaan mummun koulupojille ja itsekin olisin mielissäni muutamista uusista mekoista, paidoista, hameista, takeista, housuista, alusvaatteista... Vaikka mistä oikeastaan. Nyt siis vapaat käytetään tarkasti hyödyksi!

Nauttikaa kukin pääsiäisestä juuri siten, kun teidän elämäänne sopii! On aika hiljentyä, mutta sen voi mielestäni tehdä niin kovin monella tavoin. Ompeleminen ja neulominen tai melkein mikä tahansa käsin tekeminen on minulle kuin meditaatiota, jossa mieleni lepää ja rauhoittuu. Jollekin se on metsässä kävely, jollekin kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu. Rauhallista pääsiäistä!