Täällä olen, enkä muuta voi - viimeinkin paluu blogini pariin!

Onpa taas aikaa vierähtänyt viimeisimmästä blogipostauksestani! Olen edelleen innoissani touhunnut ja miettinyt blogin virittelyä uudelleen aktiivikäyttöön, mutta aina se vaan jotenkin jää. Nyt lupasin itselleni, että aikaa on, voimia on ja blogi tuottaa iloa lisääkin. On mukava seikkailla itsekin blogien parissa ja lukea, mitä täältä kautta tutuiksi tulleille ihmisille kuuluu.

Käsitöiden suhteen kuulumiseni ovat ehkä tavallista vähäisemmät. Teen sitä sun tätä pientä kaiken aikaa, mutta en saa mitään ihmeellistä aikaiseksi. Nyt on kuitenkin monta rautaa tulessa ja vähitellen alkaa kaikenlaista kiinnostavaa syntyä taas. Isäni kuoleman jälkeen n. vuosi sitten minut valtasi aika totaalinen lamaannus, josta pääseminen vei aikaa viime kesään saakka. Kesällä aloin palailla pikkuhiljaa takaisin rakkaiden harrastusteni pariin ja löysinpä muutamia uusiakin. Löysin nimittäin sen monelle jo tutun Konmarin! Olin lukenut kirjan jo kertaalleen. Sitten luin sen toisenkin kerran, eikä vieläkään oikein sytyttänyt. Luin kuitenkin sen jatko-osan, joka on nimeltään Spark joy. Se sytytti ja samalla roihahti innostus minussakin! Luin kirjan muutamassa päivässä nuotiolla istuen ja kerrossängyn alapetillä pötkötellen, joen rannan kivillä istuen ja Lapin yöttömistä öistä nautiskellen.

Näätämön mökin tulihtalla oli mukava lueskella.

 

 

Minussa oli valtava annos pahaa mieltä, väsymystä, henkistä uupumusta ja painolastia, jonka muut ihmiset tahallaan tai tahattomasti olivat niskaani keränneet. Koti pursui tavaraa ja kirppiskiinnostukseni kasvoi yhä enemmän ja enemmän. Kunnes Konmari astui elämääni toden teolla. Aloitin jo Lapissa, nimittäin visioimalla mielessäni tulevaa. Konmari-metodin ideana on, että kun sinulla on visio siitä, millaista elämää haluat elää ja millaisessa kodissa, lähdet tavoittelemaan sitä. Kotiin palatessani aloitin toden teolla. Heinäkuun lopulla alkamani urakka on edelleen kesken, sillä se etenee tavarakategoria kerrallaan ja siinä ei ole mielestäni syytä turhaan hätäillä. Kirjoitan myöhemmin tarkemmin omista ajatuksistani ja toiminnastani Konmarin puitteissa. Sen voin kuitenkin jo sanoa, että kun tavaravirran suunta muuttui talosta ulospäin johtavaksi, kirppikselle ja kierrätyskeskukseen, lahjoituksiin jne. lähti suuret määrät tavaraa. Jokaisen poistuneen tavarasäkin myötä olikin yllättäen paljon helpompi olo. Ikään kuin olisin niiden säkkien mukana vienyt pois taakkaani,  väsymystäni ja turhautuneisuutta, jonka aiheutti tuo vajoaminen siihen syvään lamaannuksen tilaan, jossa ajoittain tunsin olevani.

 

Nyt jaksan taas nauttia siitä, mitä teen. Suunnittelen ajankäyttöäni, mutta vaikka olen koko syksyn ollut kiireinen, olen päivän päätteeksi väsynyt, mutta tyytyväinen aikaansaannoksiini. Suurta iloa tuottaa koti, jossa on enemmän tilaa, helpompi siivota ja josta lähteneet tavarat ovat päätyneet jollekin, joka todennäköisesti tarvitsi niitä enemmän kuin minä. Jaksoin pyörittää kirppispöytää peräti 8 viikkoa yhtäjaksoisesti ja myin myös Torissa sekä paikallisilla FB-kirppiksillä paljon. Enää en osta mitään ostamisen ilosta. Mietin, harkitsen ja punnitsen vaihtoehtoja. Käyn edelleen kirppiskierroksilla, sillä edelleenkään en osta uutena vaatteita. Ompelen tai etsin kirppikseltä mieluummin. Yli kaksi vuotta olen jo mennyt tällä systeemillä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Ostin kuitenkin itselleni palkinnoksi tarvitsemani uuden laukun. Kutsun sitä "the laukuksi", sillä se on kaunein ja laadukkain laukku, mikä minulla on ikinä ollut. Muut laukut myin enimmäkseen pois. Olin tämän omasta mielestäni ansainnut ja se tuottaa joka päivä iloa!

 

Utua-malliston Joki, "the laukku".

 

Suurinta iloa tuottaa kuitenkin poikani ja miniäni minulle hemmoteltavaksi hankkima uusi, pieni pojanpoika! Miten voikaan ihminen olla syntyessään jo rakas, ihana ja aivan täydellinen! Hän oli  gramman tarkkuudella isänsä kokoinen ja molempien vanhempiensa näköinen syntyessään. Kerron myös hänestä varmasti myöhemmin, kunhan hän nyt pikkuisen kasvaa ja tutustumme toisiimme kunnolla. Itse ihanuus, pienessä  paketissa suuri rakkaus!

 

Pieni käsi tiukassa nyrkissä

 

Vähitellen aion alkaa taas blogissa kertoa käsityö-, remontti-, Konmari- ja myös muita juttuja hieman yksityiskohtaisemmin ja selkeämmin. Nyt kuitenkin pitkän TVT-strategian laatimista koskeneen koulutuksen jälkeen alkaa uni jo painaa. Palailen viimeistään viikonloppuna kertomaan kesäisestä pin up-stailauksesta, johon pääsin mukaan lomani alkupuolella. Lisäksi tulossa postaus uudesta kerhostani, jossa opiskellaan 5.luokkalaisten kanssa robotiikkaa, sekä myös Happy Plannereista, joihin hurahdin täysin tässä hiljattain. 

 





Ihanaa lähestyvää viikonloppua näiden pikaisten kuulumisten merkeissä!