Pihalla ja ihan pihalla!

Pihalla ja ihan pihalla. Siltä se välillä tuntuu, kun pitäisi mukamas tehdä vaikka mitä, mutta huomaan pyöriväni pihalla suunnittelemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä, mitä siellä jo kasvaa. Olen yrittänyt saada sitä mukaa istutettua kaikki, kun olen kotiin niitä kasveja tuonut, mutta sitten tuli Rauha. Tällä hetkellä 11-viikkoinen Rauha on sellainen touhottaja, että eipä kauheasti kannata sen kanssa kaksin ollessa yrittää kaivella kukkapenkkejä. Rauha nimittäin kaivaa myös ja aina vähän eri paikasta kuin pitäisi. Kas tässä tyylinäytettä:

Mitäpä kuunliljat, jotka sain keväällä, olisivat mullalla tehneet?

Rauha päätti poistaa kaikki mullat, sillä sen mielestä

kukat eivät multaa tarvitse...

 

Kyllä kissatkin toki pihahommissa pyörivät. Selma tähystää, näkyykö mitään. Helmi toimii lähinnä virallisena valvojana, eli tarkkailee tilannetta vähän matkan päästä. Sitä selvästi kaiken aikaa kyllä kiinnostaa, mitä Rauha puuhaa, mutta se on aivan liian kuninkaallisen arvokas osallistuakseen leikkiin. Selma taas kulkee niskakarvat kuolassa, kun Rauha sitä halailee tehokkaasti. Tänä aamuna jopa köllöttelivät lattialla kaksin ja ihan lähekkäin, mutta enpä tietenkään kuvaa ehtinyt ottaa. Molemmat huomasivat, että mamma liikahti, joten sehän merkitsee tietenkin RUOKAA.

 

Jotain pihapuuhia kuitenkin koko ajan teen, sen mukaan mitä koiranpennun vahtimiselta pystyn. Tässä on kuvia muutamista pihajutuista, jotka ikään kuin ovat "työn alla". Ensinnäkin takkahuoneen varjoisa ja mukava terassi, joka aukeaa takapihalle ilta-aurinkoon. Sen lattia kaipaisi kyllä öljyämisen, sillä tänä kesänä sitä ei ole vielä käsitelty. Ainoastaan pesty pahimman siitepölykerroksen poistamiseksi. Polyrottinkinen pikkusohva, kaksi nojatuolia ja pöytä saavat tulevalla viikolla kaverikseen puusohvan, jonka kannen alle aion säilöä tarvittaessa kaluston istuinpehmusteet suojaan. Sohvan patjat verhoilen uusiksi, mielellään sellaisella kankaalla, joka hylkii likaa ja kosteutta. Sohva tulee päiväunipaikaksi minua itseäni varten. Ihana olisi nukkua siinä lämpimällä säällä, mutta tänä kesänä sitä rajoittaa Rauhan turvallinen pysyminen lähietäisyydellä. Meidän pihaa ei ole aidattu, joten en voi antaa Rauhan vielä olla valvomatta pihassa. Ensi kesänä ehkä sekin jo onnistuu.

 

Terassin kulmalla kukkivat hortensiat

 Toinen terassi, takapihalle päin sekin, on sisustettu punavalkoiseksi. Siinä on ruokapöytä, penkki ja kaksi tuolia. Rakastuin tähän vahakankaaseen, jossa on juuri oikea punaisen sävy ja polkadot-kuosi. Sen olen ostanut hyvinkääläisestä Tekstiili-Leilasta. GreenGate-merkkinen muki on kirppislöytö. Kivet punaisella vadilla olen kerännyt eri puolilta Suomea ja ne toimivat tässä painona. Pöytäliina on kuitenkin pysynyt yllättävänkin hyvin paikoillaan tuulisinakin päivinä. Tässä juon aamukahvit, päiväkahvit ja joskus syönkin, sillä tähän pääsee kätevästi keittiöstä. Rauhan ja kissojen touhuja pystyn tässä istuessani tarkkailemaan hyvin, sillä tästä näen koko takapihan.

Mikä lie emännän lempiväri?

 

Terasseja talossa on oikeastaan kolme. Yksi, kaarevamuotoinen on suoraan etelän puolella. Siihen ei aurinkoisena päivänä oikeastaan voi mennä, koska se on yksinkertaisesti liian kuuma paikka. Päivänvarjoa siihen ei ole hankittu siksi, että siihen myös tuntuvat osuvan kaikki maailman tuulet, eli varmasti varjo vielä eräänä päivänä lähtisi tuulen matkaan.

Tällä terassilla päivystävät kissat ja Rauha ihmettelee, miten kaiteelle pääsisi.

 

Okslahden puutarhan pelargoniat kukkivat ihanasti pihalla.

 

Marjoja olemme käyneet vähän katsastamassa jo metsässä. Mustikkaa on paikoitellen, jossain kyllä vielä vähän raakojakin. Omassa pihassa kasvaa tyrniä, mansikkaa, vadelmaa, puna-, valko- ja mustaherukkaa sekä karviaisia. Marjapensaita on yhteensä muistaakseni 11 ja lisäksi vadelmat. Niistä ei kyllä vielä tule juurikaan satoa, mutta vähän ovat jo päässeet kasvun alkuun nekin.

 

Punaisia verottavat myös linnut.

Valkoisia taitaa tulla eniten tänä kesänä.

 

Viime kesänä istutetuissa mustaherukoissakin on muutama marja.

Vadelmia on paljon, mutta ihan raakoja ovat vielä.

Keijunmekko on viimeisin Okslahdelta ostamani

ihana kesäamppeli. Sen voisi yrittää talvettaa.

Palavarakkaus aloittelee kukintaansa nyt.

 

Nyt vielä koiran iltapissatus ja yöunille! Alkava viikko tuo mukanaan paljon touhua. Huomenna haen muutaman ihanan kesäisen mekon, jotka löysin nettikirppikseltä. Perjantaina alkavat Ruukki Rock'n'Bike -festarit, joiden yhteydessä kilpailen Miss Garage Girl 2017-finaalissa. Äänestämään pääset tästä linkistä. Olen numero 7, kisan seniori. Jännittävä kisa tulossa, kaunottaria on mukana ja ihania naisia ovat kaikki. Itselleni kokemus on ainutkertainen, sillä en aio osallistua kisoihin enää. Nautin näistä kisoista ja mukaan pääsystäni, mutta en ole mikään ammattikisaaja. On suuri ilo ja kunnia olla tässä mukana kuitenkin, sillä olen selkeästi ylittänyt oman mukavuusalueeni rajat!

 

 

Hyvää yötä ja kauniin kesäistä alkavaa viikkoa!

 



 

 

Mihin nämä päivät katoavat?

Ihmettelen usein, mihin päiväni oikein katoavat. Nyt on jo tiistai-ilta ja huomaan, että olen saanut pari päivää tästäkin viikosta kulumaan - johonkin. Toki eilinen kaupunkireissu bussia ja omia jalkoja sekä tyttären perheen tarjoamaa paluukyytiä käyttäen oli aika rankka ja hidas juttu, mutta silti. Tänään kävi Rauhalla vieraana lasteni serkku ja hänen äitinsä. Ovat molemmat allergisia, joten vietimme aikaa pihalla. Molemmat ovat myös kovin eläinrakkaita, mutta eivät voi meillä sisällä kissojen ja nyt Rauhan takia olla. Oli siinä Rauhalla taas touhua, kun piti vieraille näyttää osaamistaan ja touhuilla nurmikolla sateen jälkeen. Se kaivoikin siinä pari ihanaa kuoppaa, joten aika mutainen oli tassusankari tänään. Onneksi se kesä myös kuivaa sen, minkä kastelee, joten Rauhakin siinä sitten kuivui ja hiekat karisivat sen tassuista.

Itse en sitten saanut tänään tehtyä yhtään mitään. Haimme pizzat, ihan sen kunniaksi, että isäntä ja hänen mukanaan auto palasivat pohjoisen kalareissultaan. Pizzan syötyäni nukahdin sikeästi, vaikka minun piti kyllä vain hetkeksi oikaista pitkäkseni. Nyt sitten alkaa kuitenkin olla jo yöunien aika. Mitä tässä välillä olenkaan saanut tehtyä? Ööh, no ehkä en juuri mitään. Rauhaa kävelytin hihnassa vähän harjoituksen vuoksi, mutta se ei jostain syystä tänään ollut yhtään sillä tuulella, että kävelylle olisi tehnyt mieli. Se löi kirjaimellisesti jarrut pohjaan ja istua nökötti keskellä pihatietä. Ei onnistunut kävelylenkki postilaatikkoa pidemmälle. Siinä sitten ihmeteltiin ohi ajavat rekka-autot ja muutaman henkilöautonkin bongasimme. Ohi käveli myös kaksi koiraa, tosin maantien toisella puolen kevyenliikenteenväylällä, emmekä siis päässeet nuuskimisetäisyydelle. Pihassakin pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä kaikenlaista, mutta Rauhan vahtiminen ja istutushommat tai uusien istutusalueiden teko ovat hiukan haastava yhdistelmä. Ei se vielä lähde kauas minusta, mutta äkkiä huomaan, ettei koiraa näy missään. Keskittyminen ei onnistu millään. Ehkä siksi onkin syytä ottaa löysin rantein.

 

Kiinanlaikkuköynnöksen taakse

voi kadottaa koiranpennun, olen kokeillut.

Nyt kuitenkin piti vielä istahtaa hetkeksi koneen ääreen, oikeastaan vaan kokeilemaan uutta langatonta hiirtäni. Oli pakko hankkia uusi, koska vanha hiiri teki eilen illalla lopullisen päätöksensä ja lakkasi toimimasta. Onneksi näiden hinnat ovat nykyisin todella edullisia, joten tästäkin maksoin vain n.12€ Clasulla. Äkkiä singahdin sen ostamaan, samalla kun hain postista yhden paketin. Huomenna vaikka siitä paketin sisällöstä sitten tarkemmin.

Asukuvien kuvaaminen antaa edelleen odottaa itseään. Nyt on se kaukolaukaisinkin hommattuna, joten pitäisi vaan saada itseään otettua niskasta kiinni ja alkaa vaan laittautua kuvauskuntoon. Kunnon meikki, kampaus ja aina tyyliin sopiva asu kenkineen ja käsilaukkuineen päälle. Kamera jalustaan, kaukolaukaisin käteen ja siitä sitten vaan kuvaamaan. Huomenna, huomenna kokeilen, lupaan yrittää ainakin.

Tämän kuvan otti kaverini mallikurssilla

Huomiselle päivälle ohjelmassa on myös lähiruokarenkaamme, Farmarin markkinat/REKOn jakelupäivä, joka näin kesäisin on joka keskiviikko. Olen tilannut mm. kananmunia, kyssä- ja kukkakaalia, keijunmekon sekä muutaman laatikon mansikoita suoraan lähialueemme tuottajilta. Lisäksi haaveilen saavani huomisiltana navetalta maitoa, joten pääsisin taas viilin tekoon. Viili on kesäinen herkkuruokani. Autotta ja pienen koiranpennun kanssa en sitä saanut, koska en navetalle asti voinut oikein koiraa kävelyttää, eikä maidon kylmäketjua ole hyvä katkaista kuljettamalla sitä pitkää aikaa ilman kylmäsäilytystä. Autolla matkaan menee muutama minuutti. Haen aina viiden litran tonkallisen kerrallaan, joten siitä sitten saan muutaman viilisatsin, pannaria ja leivontaankin maitoa riittää. Suunnitelmia siis riittää, mutta miten niiden kanssa käy, nähdään huomenna.

Tässä alkukesän kuva kaupungilta ystävän

kanssa vietetyltä kirppis- ja kahvittelureissulta.

 

Nyt painun lukemaan muiden kuulumisia ja kenties hiukan Tuire Kaimion kirjaa Pennusta kunnon koiraksi, joka on kesken yöpöydälläni. Siitä olen löytänyt paljon hyvää tietoa. Onneksi sain tämän kirjan nimen vinkkinä koirista paljon tietävältä, alan asiantuntijalta, joka kuuluu ystäväpiiriini.

 

Hyvää yötä ja kevyttä keskiviikkopäivää huomiselle!

 

 

 

Rauhaa ja sateita

Pitipä tänään lähteä kaupunkiin asioille ihan välttämättä, vaikka vettä satoi koko taivaan täydeltä. Varustauduin bussimatkaan ja kävelyyn oikein takilla ja sateenvarjolla, mutta pian huomasin, ettei siellä takki päällä kestänyt olla. Ilma oli todella hiostavan lämmin, vesisateesta huolimatta. Takki siis oli riisuttava ja sateenvarjo roikkui suurimman osan ajasta tarpeettomana käsivarrella. Aurinko tuli esiin, ihan vaan kiusallaan, jotta hikoiluttaisi vielä vähän enemmän. Ja kun tein sitten lähtöä takaisin kotiin, oli kamala kaatosade ja ukkonenkin kuului jyristelevän jossain kaukana.

Rauha pärjäilee jo hyvin tuollaisten muutaman tunnin reissujen aikana yksin kotona. Sehän on nyt reilut 10 viikkoa vanha, eikä sillä ainakaan vielä ole havaittavissa kummempia eroahdistukseen viittaavia oireita. Tai no, miten sen nyt ottaa. Tänään se yhtäkkiä alkoikin pissata sisään, vaikka tähän mennessä on pääosin tehnyt kaikki tarpeensa ulos. Lieneekö uhmaikä iskenyt, kun käytin ulkona, eikä pissannut, mutta saman tien sisällä piti matolle ja parketille lirutella. Hassu koira!

Who, me?

Sillä välin, kun Rauha täällä nukkui kissasiskojensa valvonnassa, kävin minä humputtelemassakin. Toki hoidin tarvittavat asiat kaupoissa, mutta sitten menin suosikkikahvilaani kahvittelemaan, ihan vaan itsekseni. Päätin, että olen sen ansainnut, kun olen ollut ahkera (laiska) ja tehnyt hommia (jättänyt ne tekemättä) oikein reippaasti. Mokkapala oli herkullinen, joten kannatti nautiskella. 

Kulmiksen kahvi ja mokkapala

Kauppareissulla poikkesin ostamaan sen kultsujen fb-ryhmässä mainostetun, imukupilla lattiaan kiinnitettävän lelun, jota Clas Ohlson myy. Siitä minulla ei nyt ole kuvaa, mutta tästä linkistä löydät sen tiedot ja kuvan. Lätkäisin sen kiinni kivilaattalattiaan ja siinä se myös tuntui hyvin pysyvän. Potkaisin siihen varpaani hetken kuluttua, eikä se todellakaan yhtään liikahtanutkaan. Hyvin toimii! Illalla tytär perheineen kyläili ja nuorempi poikakin oli täällä, joten Rauhalla riitti puuhaa. Heti vieraiden lähdettyä se huokaisi syvään ja kävi nukkumaan. Pentukoiran elämä on joskus rankkaa.

Rauha uupuneena

Vieraiden lähdettyä päätin alkaa kirjoittaa päivitystä molempiin blogeihini. Kuinkas kävikään? Hiiri lakkasi toimimasta. Ja yllätys, yllätys, myöskään kannettavan touchpad ei toiminut. Selvittelin kiukustuneena, mikä ihmeen häiriö siihen oli voinut tulla. Syy löytyi googlen avulla löytämistäni vanhoista MuroBBS-keskusteluista. Kissaneiti Selma, joka oli tassutellut jo aiemmin päivällä pariinkin otteeseen kannettavan näppäimistöllä, oli lukinnut touchpadin kaksoisnapsauttamalla sitä yhdestä kulmasta. On se taitava! Ei voi kuin ihmetellä, miten meidän huushollissa aina sattuu ja tapahtuu... Jaa mikäs ihme se nyt on, kun tämän lauman kanssa elelee? Huomenna lähden ostamaan uuden langattoman hiiren, sillä tämän kannettavan käyttäminen ilman sitä on minusta yhtä tuskaa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tekniikan ihmelapsi tässä, hei!

Nyt on tämä mummu todellinen "tekniikan ihmelapsi", sillä opettelen käyttämään uusia, vasta hankkimiani, kuvausta helpottavia "vermeitä" ihan itse. En voi väittää olevani erityisen taitava kuvaaja, sillä minähän nyt räpsin, mitä räpsin. Lopputulos on taattu, sillä se on just niitä pikaräpsyjä kerta toisensa jälkeen. Kuvaaminen kyllä kiinnostaisi kovasti, mutta se myös vaatii aikaa ja harjoittelua. Kännykkää käytän enimmäkseen, vaikka löytyy kyllä kunnollinen järjestelmäkamerakin.
Ystäväni kuvaamien kuvien innoittamana päätin nyt opetella kunnolla edes jotenkin ottamaan kuvia itse itsestäni. Siihen sopivia välineitä googlettelin ja muutamia sitten tilasinkin. Tässä postauksessa kerron lyhyesti, mitä hankin.

Kaukolaukaisin on tarpeen, kun kuvaan järkkärillä niin, että kamera on tukevasti jalustallaan. Voin siis asetella kameran valmiiksi ja poseerata pin-up -tyyliin, harjoitella ns. oikeita kuvauksia varten ja ehkä jossain vaiheessa toiseen blogiini, Tyylilyylin työhuoneeseen, kuvata erilaisia tuunaamiani tai ompelemiani asuja ylläni, eikä mallinukelle puettuna. Kaukolaukaisimen hankintaa olen miettinyt jo pidemmän aikaa, sillä minulla on halu oppia, eikä omaa "hovikuvaajaa" kotona löydy. Tämän ongelman kimppuun sitten kävin ensimmäisenä. Verkkokauppa.comin sivuilta löysin sitten omaan kameraani yhteensopivan, langattoman infrapunalaukaisimen. Hintakaan ei ollut niin paha, kuin olin pelännyt. Sen siis tilasin, mutta samalla silmiini osui jotain mielenkiintoista muutakin Verkkokaupan sivuilla.

Kaukolaukaisin on pieni ja kevyt,

kameralaukussa kulkee kätevästi omassa pikkupussissaan

Koska kuvaan niin paljon puhelimella, päätin sitten katsoa samalla myös sellaista kevyttä jalustaa, johon saisin puhelimeni kiinni ja siten asetettua johonkin alustalle, vaikkapa maahan. Löysinkin yhden, jonka kuvittelin sopivan omaan puhelimeeni. Petyin, sillä kun tuote tuli, ei minun isokokoista puhelintani siihen oikein saanut kiinnitettyä. Se siis lähtee palautuksena takaisin. Pitää tutkia tarkemmin vielä vaihtoehtoja ja etsiä omaan tarpeeseeni sopiva pikkujalusta. En kovin paljon selfieitä kuvaa, mutta jos olisi toimiva systeemi, voisi esimerkiksi meikki- ja kampauskuvien ottaminen olla helpompaa.

No näitä sitten tutkiskellessani löytyikin yllätys. En ole tiennytkään, että puhelimen kameraan voi kiinnittää klipsin avulla erilaisia linssejä. MyFoneKit-linssisarja lähti siis myös kokeiluun. Pakkauksessa oli Wide-Angle eli laajakuva-, Fish-Eye eli kalansilmä- sekä macrokuvauslinssi. Tämä olikin hauska lelu, vaikka vielä en oikein osaa sitä käyttääkään. Kuvasin kuitenkin sen verran, että ymmärrän nyt eron, joka syntyy eri linssejä vaihtamalla.

Pikkupakkaus avausvaiheessa, jännää!

Okei, tällaisia tarvikkeita. Kolme linssiä ja suojat + klipsi

Säilytyspussissa kulkevat helposti mukana.

 

Kasvihuoneen otin kokeilukohteeksi. Ensin kuvasin ihan suoraan ovelta sisään, niin, että seisoin ulkopuolella portaalla. Kuvakulma saa helposti kasvihuoneen näyttämään kapealta ja pitkältä. No, mitat muistaakseni ovat 370 cm x 190 cm, joten ei se nyt ihan pieni olekaan. Mutta sivuille päin ei kuitenkaan näy juuri mitään. Siitä kuvatessa kuvasta tuli siis tällainen.

 

Pitkä ja kapea kasvihuone

 

Asetin sitten klipsin avulla helposti laajakulmalinssin paikoilleen. Hahaa! Nyt näkyy 140 astetta leveyttä, sivuille siis ilmestyi kasvihuoneen seinää ja näkymä muuttuikin aivan toiseksi. Jännä juttu. En osannut kuvitella näin suurta eroa. Seisoin siis edelleen portaalla samassa kohdassa.

Laajakulmakuva

 

Kalansilmälinssi oli seuraavana kokeilussa. Sen sai nopeasti kierrettyä kiinni klipsiin. Macrolinssi toimii sen kiinnityksen apuna.Kalansilmällä kuvaaminen johti kuitenkin tässä kasvihuonekokeilussa vähän omituisen näköiseen lopputulokseen, sillä kalansilmähän pyöristää kaikki muodot ikään kuin pallomaisiksi. Tästä kuitenkin voi saada hauskan efektin joihinkin kuviin, kunhan sitä oppii ensin käyttämään.

 

Kalansilmäkuva pallonmuotoisesta kasvihuoneestani!

 

Sitten ruuvasin kalansilmän irti ja macrolinssi jäi siis klipsiin kiinni. Macrokuvaus on kiinnostanut jo pitkään ja haaveissa onkin ollut kunnollinen macro-objektiivi järkkäriin. Macrokuvauksen ongelma on se, että käsien pienikin tärinä, (jota näköjään riittää) tekee kuvista epätarkkoja. Tässä muutama kokeilu, joista mikään ei oikein onnistunut. Jalustaa tarvittaisiin tai tässä tapauksessa puhelin pitäisi tukea johonkin, mikä pysyy tukevasti paikoillaan.

 

Vuohenputken kukintoa

Heinäseipään pintaa

 

Tomaatinlehden karvaista pintaa

 

 

Kuvaajana en ehkä tänään loista, mutta lupaan, että harjoittelen ahkerasti. Yksi tärkeimmistä kuvauskohteistani on tietenkin blogikoira Rauha, joka perjantaina täytti 10 viikkoa. Rauhaa on tullut kuvattua vähän väliä, mutta sepä ei pysykään kauaa liikkumatta, paitsi tietenkin nukkuessaan. Rauha on kuitenkin kiitollinen kuvattava, sillä sen suloinen naamataulu on ehkä tällä hetkellä  parasta, mitä tiedän.

 

Rauhalla kävi perjantaina ihan ensimmäistä kertaa oma koiravieras, Australian paimenkoira Kaapo. Kaapo tuli emäntänsä kanssa kokeilemaan, saisiko se opetettua Rauhalle jotain kivoja pihaleikkejä. Kun Kaapo ensimmäisiä kertoja lähestyi Rauhaa, tämä reppana veti hännän koipiensa väliin ja uikutti. Pelotti niin, että piti juosta kotiovelle, jos vaikka pääsisi kotiin turvaan. Mutta eipä aikaakaan, kun leikki jo alkoi sujua. Kaapo kärsivällisesti ja varovasti opetti, joten Rauha rohkaistui. Tässä alla kuvassa Kaapon frisbeetä  puremassa jo molemmat koirakaverukset.

 

Kaapo ja Rauha, 14.7.2017

Sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että Rauha oppii olemaan muiden koirien kanssa. Kissojen kanssahan se leikkii päivittäin. Myös uusien ihmisten kohtaaminen on opeteltava taito. Tänä iltana kävimme vain postilaatikolla lenkillä, mutta sinne menokin oli Rauhan mielestä liian kaukana kotoa. Matkaa peräti 120 metriä. Rauha istahti välillä ja katseli anovasti kotipihan suuntaan. Yritin selittää, että vain tuohon laatikolle, otetaan lehti jne. Mutta takaisin päin me tulimmekin juosten hienosti hihnassa. Kotipihassa päästin koiran irti, jotta se sai sitten vielä hetken riehua ja tehdä tarpeensa. Näin me treenaamme, vähän kerrallaan.

Yksin leikkiessäni syön kaiken, mitä vastaan tulee...

 Rauha tuntee kotipihan jo aika tarkkaan, vaikka täällä maaseudulla piha onkin todella iso. Vähän olemme jo tutkineet omaa metsän reunaakin, rapistelleet risukoissa ja kiivenneet mäkeä ylös ja alas. Lihaksisto kaipaa liikuntaa ja sitä täällä onneksi saa. Itse tosin kaipaisin hiukan enemmänkin, mutta pitää nyt malttaa ja mennä Rauhan tahdilla. Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä, ihanaisen Rauhan pihasta ja kotoa. Jaloissahan tuo nytkin nukkuu, eli lähellä pitää olla mahdollisimman paljon. Kissoista Selma jo nukkuu Rauha lähellä, Helmillä edelleen enemmän etäisyyttä.

Nyt poseeraan, nätti tyttö kun olen.

Mamman pikkutyttö

 

Ostettiin muuten hieno panta, Kusse ja Kurra-merkkinen, pehmeä ja niin ihanan tyttömäinen pinkki!

 

Eikös olekin soma?

 

Nyt taitaa olla syytä painua pehkuihin, sillä aikaiset aamuherätykset kuuluvat nykyiseen koiranomistajan elämääni itsestäänselvyyksinä. Hyvää yötä!

 

 

 



Vähän herkuttelua siemennäkkärillä ja vohveleilla

Tänä keväänä ja kesänä yksi suosituimmista herkuista, joita tykkään syödä, on ollut siemennäkkäri. Maistoin keväällä alueemme lähiruokarenkaan, Hyvinkään Farmarin markkinat/REKOn eräältä tuottajalta ostamaani siemennäkkäriä ensimmäisen kerran. Se oli hyvää! Meni koko uunipellillinen paloina heti saman tien. Seuraavana päivänä kauppareissulla ostin valmiin, Risenta-merkillä myytävän, siemennäkkäriseoksen. Kokeiltavahan se oli saman tien. Se ei kuitenkaan ollutkaan samanlaista, joten lievä pettymyshän se oli, pakko myöntää.

Kuljen usein mittanauha kaulassa, ompeluhommista unohtuneena

Kaivoin sitten sen lähituottajan valmistaman siemennäkkärin pussin vielä roskiksesta ja tarkistin ainesosaluettelosta, mitä eroa näillä kahdella olikaan. Miksi niistä tuli niin erilaiset lopputulokset? Äkkiä välähti. Siis valmiissa seoksessa oli chian siemeniä ja tässä minun paremmaksi luokittelemassani, kotitekoisessa olikin maissijauhoja. Muutoin ainesosissa ei paljon eroja ollutkaan. Aloin googletella siemennäkkäriohjeita, kunnes sitten löysin sen, the one and only reseptin, jota olen siitä lähtien ahkerasti käyttänytkin. Tässä linkki ohjeen alkuperäissivulle, Gluteeniton muumimamma- sivustolle. Jaan ohjeen myös tässä teille, sillä tämä on jo painunut syvälle takaraivooni kymmenien leivontakertojen myötä.

MUUMIMAMMAN GLUTEENITON SIEMENNÄKKÄRI

 

• 2 dl maissijauhoja (esim. Risenta)
• 3/4 dl auringonkukansiemeniä
• 1/2 dl kurpitsansiemeniä
• 1/2 dl seesaminsiemeniä
• 1/2 dl pellavansiemeniä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 2½ dl kiehuvan kuumaa vettä
• ripaus sormisuolaa

Sekoita maissijauhot ja siemenet keskenään. Lisää öljy. Sekoita jälleen. Lisää kuuma vesi ja sekoita oikein kunnolla. Taikina tuntuu hetken löysältä, mutta maissijauhojen turvotessa se paksunee.

 

Kaada taikina leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Levitä taikina tasaisesti ohueksi kerrokseksi kahden leivinpaperin väliin. Sujauta alle pelti ja ota päällimmäinen leivinpaperi pois. Halutessasi voit leikata taikinan veitsellä ruuduiksi, itse tykkään murtaa sen vasta valmiina paloiksi. Paista 150 asteen lämmössä kiertoilmalla noin tunnin ajan.

 

Valmis näkkäri ei meillä meinaa ehtiä jäähtyä, kun olen jo siitä paloja murtamassa. Itse syön sellaisenaan ja esimerkiksi leivän tai kahvileipien tilalla se maistuu taivaallisen hyvältä. En syö juuri koskaan leipää, joten tämä on sille loistava korvike.

 

Tänä iltana alkoi yllättäen herkkuhammasta kolottaa kunnolla ja vohveleitahan sitten piti paistaa. Kaivoin pitkästä aikaa vohveliraudan komerosta ja tein pienen satsin vohveleita kahdelle. Päälle sulatin pakkasesta vadelmia, joiden sekaan ripautin vähän sokeria. Korvaa hyvin hillon.

 

Vanha Krups-merkkinen vohvelirauta työssään

 

 

Iltalenkki ihanaisen Rauha-koirani kanssa ulottui jo melkein toiseksi lähimmän naapurin postilaatikolle. Vähän kauemmas joka päivä, että pentu tottuu kotikulmien hajuihin. Vaikka ei montaa kymmentä metriä tullut nytkään lisää, istahti Rauha ennen naapurin postilaatikkoa pyörätielle ja ilmoitti, että haluaa kotiin. Liikaa virikkeitäkö? Ainakin joka ikistä autoa piti ihan istua tuijottamaan, kun ne siitä maantietä pitkin ohi vilahtivat. Meijerin tankkiauto sai Rauha-paran sukeltamaan ojaan, korkean heinikon sekaan. Pelottavaa, kun itse on vasta 10-viikkoinen huomenna.

 

Rauha, päivää vaille 10 viikon ikäisenä

 

Huomenna onkin jo perjantai ja taas yksi lomaviikko on hurahtanut vauhdilla! Nyt aion katsoa Ukrainan sotaa käsittelevän dokumentin televisiosta. Vähän raskas aihe iltaan, mutta tärkeä silti.

 

Hyvää yötä!

 

 

 

 



Pikkuisen pin-upia!

Ajatukseni oli, etten kovasti näitä pin-up-aiheisia juttuja tänne Mummulaan kirjoittaisi, mutta tämän tahdon teidän kanssanne jakaa. Olen nimittäin päässyt mukaan Miss Garage Girl 2017 -kisan finaaliin. Mi-nä! Siis 51-vuotias mummu maalta. Olen niin ylpeä ja innoissani, että meinaan kyllä välillä ratketa liitoksistani. Ensin se oli vain etäinen haave, unelma siitä, että saisin olla ikään kuin päivän prinsessana. Siksi alun perin lähetin hakemukseni kisaan mukaan. Hakemuksia oli tullut reilut 200 ja minä pääsin 13 finalistin joukkoon. Itkuhan siinä meinasi tulla, kun sain viestin, että olen mukana. Miten mukavalta tuntuikaan, että myös ystäväni pääsi mukaan kisaan. Yhdessä tsemppaamme toisiamme ja kisamatkat sujuvat autolla kimppakyydillä.

Kuva: Coco de Noir, Pin-up Garage

Asu: Pin me up Collection

Kuvauspaikka: Old Skool Garage, Strömfors

 

Tässä linkki, josta pääset äänestämään:

https://www.pinupgarage.fi/2017/06/kuka-miss-garage-girl-2017/

Ensimmäinen kohtaaminen toisten finalistien kanssa tapahtui 29.5. Strömforsin Ruukissa, jossa otettiin viralliset kilpailukuvat. Jännitti nähdä, miten upeita kaikki muut ovat. Mietin, mahdunko joukkoon. Olenhan kuitenkin kisan seniori. Mukana on kuitenkin niin monen näköisiä, kokoisia ja ikäisiä naisia, että pian unohtuivat huoleni sen suhteen. Ja mikä mukavinta, kaikki olivat aivan huippumukavia ja ystävällisiä tyttöjä! Monesta tuleekin varmasti pysyvästi ystäviäni, siltä tuntui heti.

Toisen kerran tapasimme Ruukki Picnicin puitteissa, sillä meidät oli pyydetty esiintymään ulkoilmalavalle. Esittäytymiskierros, parhaan auton ja parhaan teeman palkintojen jako sekä lopuksi muotinäytöskierros toteutettiin pienellä harjoittelulla, mutta mukavaa oli. Yllätyin itsekin, miten nautin lavalla olosta. Varsinkin muotinäytös oli mukaansatempaava kokemus. Musiikkina Lady Marmalade taustalla, auringonpaiste ja rento fiilis! Ihan huippua!

Jenkkiautot, helteinen kesäpäivä, ihana Pin me up Collectionin mekko

ja Utua-merkkinen luottokäsilaukkuni, joka keikkuu käsipuolessa

lähes aina ja kaikkialla.

Pakko fiilistellä autojen keskellä!

Ollapa vielä tällainen auto alla, niin olisin tyytyväinen!

Varsinainen kisa käydään sitten 29.7. Strömforsin Ruukin alueella järjestettävien Ruukki Rock'n'Bike -festivaalien yhteydessä. Yleisön suosikkien lisäksi tuomaristo valitsee Miss Garage Girlin ja tietenkin hänelle myös kaksi perintöprinsessaa. Palkinnot ovat houkuttelevia, mutta minulle tämä on ollut jo palkinto, että pääsin mukaan kisaan. Olen astunut ns. ulos mukavuusalueeltani ja uskaltanut hypätä, ellei suorastaan loikata villisti eteenpäin. Enkä vielä pari vuotta sitten olisi ollut tähän valmis, mutta nyt, nyt on tullut minun aikana elää ja nauttia!

Siinä lupaamani pieni annos pin-upia. Kertokaa, onko mielestänne väärä foorumi tälle? Pin-up on osa elämäntapaani, jonka olen omaksunut tässä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Minulle se on naisellisuutta, iloa ja eloa, ihania vaatteita, jotka muuten joko ostan kirppiksiltä tai teen itse, sekä kampauksia, meikkejä ja muuta itselleni iloa tuottavaa. Kauneus on katsojan silmissä, eikö niin?