Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tekniikan ihmelapsi tässä, hei!

Nyt on tämä mummu todellinen "tekniikan ihmelapsi", sillä opettelen käyttämään uusia, vasta hankkimiani, kuvausta helpottavia "vermeitä" ihan itse. En voi väittää olevani erityisen taitava kuvaaja, sillä minähän nyt räpsin, mitä räpsin. Lopputulos on taattu, sillä se on just niitä pikaräpsyjä kerta toisensa jälkeen. Kuvaaminen kyllä kiinnostaisi kovasti, mutta se myös vaatii aikaa ja harjoittelua. Kännykkää käytän enimmäkseen, vaikka löytyy kyllä kunnollinen järjestelmäkamerakin.
Ystäväni kuvaamien kuvien innoittamana päätin nyt opetella kunnolla edes jotenkin ottamaan kuvia itse itsestäni. Siihen sopivia välineitä googlettelin ja muutamia sitten tilasinkin. Tässä postauksessa kerron lyhyesti, mitä hankin.

Kaukolaukaisin on tarpeen, kun kuvaan järkkärillä niin, että kamera on tukevasti jalustallaan. Voin siis asetella kameran valmiiksi ja poseerata pin-up -tyyliin, harjoitella ns. oikeita kuvauksia varten ja ehkä jossain vaiheessa toiseen blogiini, Tyylilyylin työhuoneeseen, kuvata erilaisia tuunaamiani tai ompelemiani asuja ylläni, eikä mallinukelle puettuna. Kaukolaukaisimen hankintaa olen miettinyt jo pidemmän aikaa, sillä minulla on halu oppia, eikä omaa "hovikuvaajaa" kotona löydy. Tämän ongelman kimppuun sitten kävin ensimmäisenä. Verkkokauppa.comin sivuilta löysin sitten omaan kameraani yhteensopivan, langattoman infrapunalaukaisimen. Hintakaan ei ollut niin paha, kuin olin pelännyt. Sen siis tilasin, mutta samalla silmiini osui jotain mielenkiintoista muutakin Verkkokaupan sivuilla.
Kaukolaukaisin on pieni ja kevyt,
kameralaukussa kulkee kätevästi omassa pikkupussissaan


Koska kuvaan niin paljon puhelimella, päätin sitten katsoa samalla myös sellaista kevyttä jalustaa, johon saisin puhelimeni kiinni ja siten asetettua johonkin alustalle, vaikkapa maahan. Löysinkin yhden, jonka kuvittelin sopivan omaan puhelimeeni. Petyin, sillä kun tuote tuli, ei minun isokokoista puhelintani siihen oikein saanut kiinnitettyä. Se siis lähtee palautuksena takaisin. Pitää tutkia tarkemmin vielä vaihtoehtoja ja etsiä omaan tarpeeseeni sopiva pikkujalusta. En kovin paljon selfieitä kuvaa, mutta jos olisi toimiva systeemi, voisi esimerkiksi meikki- ja kampauskuvien ottaminen olla helpompaa.

No näitä sitten tutkiskellessani löytyikin yllätys. En ole tiennytkään, että puhelimen kameraan voi kiinnittää klipsin avulla erilaisia linssejä. MyFoneKit-linssisarja lähti siis myös kokeiluun. Pakkauksessa oli Wide-Angle eli laajakuva-, Fish-Eye eli kalansilmä- sekä macrokuvauslinssi. Tämä olikin hauska lelu, vaikka vielä en oikein osaa sitä käyttääkään. Kuvasin kuitenkin sen verran, että ymmärrän nyt eron, joka syntyy eri linssejä vaihtamalla.

Pikkupakkaus avausvaiheessa, jännää!

Okei, tällaisia tarvikkeita. Kolme linssiä ja suojat + klipsi

Säilytyspussissa kulkevat helposti mukana.
 
Kasvihuoneen otin kokeilukohteeksi. Ensin kuvasin ihan suoraan ovelta sisään, niin, että seisoin ulkopuolella portaalla. Kuvakulma saa helposti kasvihuoneen näyttämään kapealta ja pitkältä. No, mitat muistaakseni ovat 370 cm x 190 cm, joten ei se nyt ihan pieni olekaan. Mutta sivuille päin ei kuitenkaan näy juuri mitään. Siitä kuvatessa kuvasta tuli siis tällainen.
 
Pitkä ja kapea kasvihuone
 
Asetin sitten klipsin avulla helposti laajakulmalinssin paikoilleen. Hahaa! Nyt näkyy 140 astetta leveyttä, sivuille siis ilmestyi kasvihuoneen seinää ja näkymä muuttuikin aivan toiseksi. Jännä juttu. En osannut kuvitella näin suurta eroa. Seisoin siis edelleen portaalla samassa kohdassa.

Laajakulmakuva
 
Kalansilmälinssi oli seuraavana kokeilussa. Sen sai nopeasti kierrettyä kiinni klipsiin. Macrolinssi toimii sen kiinnityksen apuna.Kalansilmällä kuvaaminen johti kuitenkin tässä kasvihuonekokeilussa vähän omituisen näköiseen lopputulokseen, sillä kalansilmähän pyöristää kaikki muodot ikään kuin pallomaisiksi. Tästä kuitenkin voi saada hauskan efektin joihinkin kuviin, kunhan sitä oppii ensin käyttämään.
 
Kalansilmäkuva pallonmuotoisesta kasvihuoneestani!
 
Sitten ruuvasin kalansilmän irti ja macrolinssi jäi siis klipsiin kiinni. Macrokuvaus on kiinnostanut jo pitkään ja haaveissa onkin ollut kunnollinen macro-objektiivi järkkäriin. Macrokuvauksen ongelma on se, että käsien pienikin tärinä, (jota näköjään riittää) tekee kuvista epätarkkoja. Tässä muutama kokeilu, joista mikään ei oikein onnistunut. Jalustaa tarvittaisiin tai tässä tapauksessa puhelin pitäisi tukea johonkin, mikä pysyy tukevasti paikoillaan.
 
Vuohenputken kukintoa

Heinäseipään pintaa
 

Tomaatinlehden karvaista pintaa
 
 
Kuvaajana en ehkä tänään loista, mutta lupaan, että harjoittelen ahkerasti. Yksi tärkeimmistä kuvauskohteistani on tietenkin blogikoira Rauha, joka perjantaina täytti 10 viikkoa. Rauhaa on tullut kuvattua vähän väliä, mutta sepä ei pysykään kauaa liikkumatta, paitsi tietenkin nukkuessaan. Rauha on kuitenkin kiitollinen kuvattava, sillä sen suloinen naamataulu on ehkä tällä hetkellä  parasta, mitä tiedän.
 
Rauhalla kävi perjantaina ihan ensimmäistä kertaa oma koiravieras, Australian paimenkoira Kaapo. Kaapo tuli emäntänsä kanssa kokeilemaan, saisiko se opetettua Rauhalle jotain kivoja pihaleikkejä. Kun Kaapo ensimmäisiä kertoja lähestyi Rauhaa, tämä reppana veti hännän koipiensa väliin ja uikutti. Pelotti niin, että piti juosta kotiovelle, jos vaikka pääsisi kotiin turvaan. Mutta eipä aikaakaan, kun leikki jo alkoi sujua. Kaapo kärsivällisesti ja varovasti opetti, joten Rauha rohkaistui. Tässä alla kuvassa Kaapon frisbeetä  puremassa jo molemmat koirakaverukset.
 
Kaapo ja Rauha, 14.7.2017
Sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että Rauha oppii olemaan muiden koirien kanssa. Kissojen kanssahan se leikkii päivittäin. Myös uusien ihmisten kohtaaminen on opeteltava taito. Tänä iltana kävimme vain postilaatikolla lenkillä, mutta sinne menokin oli Rauhan mielestä liian kaukana kotoa. Matkaa peräti 120 metriä. Rauha istahti välillä ja katseli anovasti kotipihan suuntaan. Yritin selittää, että vain tuohon laatikolle, otetaan lehti jne. Mutta takaisin päin me tulimmekin juosten hienosti hihnassa. Kotipihassa päästin koiran irti, jotta se sai sitten vielä hetken riehua ja tehdä tarpeensa. Näin me treenaamme, vähän kerrallaan.

Yksin leikkiessäni syön kaiken, mitä vastaan tulee...
 Rauha tuntee kotipihan jo aika tarkkaan, vaikka täällä maaseudulla piha onkin todella iso. Vähän olemme jo tutkineet omaa metsän reunaakin, rapistelleet risukoissa ja kiivenneet mäkeä ylös ja alas. Lihaksisto kaipaa liikuntaa ja sitä täällä onneksi saa. Itse tosin kaipaisin hiukan enemmänkin, mutta pitää nyt malttaa ja mennä Rauhan tahdilla. Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä, ihanaisen Rauhan pihasta ja kotoa. Jaloissahan tuo nytkin nukkuu, eli lähellä pitää olla mahdollisimman paljon. Kissoista Selma jo nukkuu Rauha lähellä, Helmillä edelleen enemmän etäisyyttä.

Nyt poseeraan, nätti tyttö kun olen.

Mamman pikkutyttö
 
Ostettiin muuten hieno panta, Kusse ja Kurra-merkkinen, pehmeä ja niin ihanan tyttömäinen pinkki!
 
Eikös olekin soma?
 
Nyt taitaa olla syytä painua pehkuihin, sillä aikaiset aamuherätykset kuuluvat nykyiseen koiranomistajan elämääni itsestäänselvyyksinä. Hyvää yötä!
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!